Italialainen tuottajalegenda Alberto Grimaldi kuoli – tuotti Leonen, Fellinin, Bertoluccin ja Scorsesen elokuvia

Viimeinen tango Pariisissa -elokuvan Marlon Brando ja Maria Schneider. Kuva: MGM / P.E.A

Alberto Grimaldi, yksi italialaisen elokuvan kulta-ajan keskeisimmistä tuottajista, kuoli viime lauantaina vanhuuteen 95 vuoden iässä. Hän oli syntynyt Napolissa 28. maaliskuuta 1925.

Maanmiestensä Dino De Laurentiisin ja Carlo Pontin tapaan Grimaldi saavutti tuotannoillaan koko maailman elokuvayleisön. Grimaldin vuonna 1961 perustama Produzione Europee Associati iski kultasuoneen Sergio Leonen lännenelokuvilla Vain muutaman dollarin tähden (1965) ja Hyvät, pahat ja rumat (1966), jotka olivat jatkoa muiden tuottamalle hitille Kourallinen dollareita (1964).

Leonen elokuvien menestyksen innoittamana Grimaldi tuotti lisää saman lajityypin teoksia, mutta ilman vastaavia tuloksia. Mukaan mahtui silti myös lajityypin tulevia klassikoita, esimerkiksi Sergio Solliman Luodin laki (1966) ja Kasvokkain (1967) sekä Gianfranco Parolinin Sabata – salaperäinen ratsastaja (1969) ja Adios Sabata (1970). Terence Hillin ja suomalaisen Yanti Somerin (oikealta nimeltään Kirsti Somersalo) tähdittämä lännenkomedia Mies idästä (1972) oli sekin Grimaldin tuottama.

Clint Eastwood, Hyvät, pahat ja rumat -elokuvan mies vailla nimeä. Kuva: MGM / P.E.A

Alberto Grimaldin ja hänen tuotantoyhtiönsä repertuaari oli poikkeuksellisen laaja, samaa linjaa De Laurentiisin ja Pontin kanssa. Mainitun kaksikon kanssa useita elokuvia tehnyt Federico Fellini ohjasi Grimaldin tuotantoyhtiölle neljä elokuvaa, joista Satyricon (1969) ja Fellinin Casanova (1976) olivat merkittävimpiä. Pier Paolo Pasolini ohjasi Grimaldille neljä viimeistä elokuvaansa, jotka olivat myöskin hänen tunnetuimpiaan ja menestyneimpiään. Decamerone (1971), Canterburyn tarinat (1972) ja Tuhat ja yksi yötä (1974) muodostivat eroottisten tarinoiden trilogian, jonka jokainen osa oli yleisömenestys Suomea myöten. Fetissejä ja fasismia kuvaava Sálo – sodoman 120 päivää (1975) jäi murhatun Pasolinin viimeiseksi elokuvaksi.

Bernardo Bertoluccin kanssa Grimaldi teki 1970-luvun suurimman eurooppalaisen menestyselokuvan, Viimeinen tango Pariisissa (1972), johon oman aikansa eroottisen elokuvan trendi huipentui. Suomessakin yli 500 000 katsojaa saanut elokuva toi Bertoluccille ja pääosaa näytelleelle Marlon Brandolle Oscar-ehdokkuudet. Grimaldi oli työskennellyt Brandon kanssa jo Gillo Pontecorvon ohjaaman Queimadan (1969) parissa. Yhteistyö Brandon kanssa loppui tähän toiseen elokuvaan, mutta Bertoluccin kanssa Grimaldi teki vielä jättiläistuotannon 1900 (1976).

Eurooppalaisten elokuvien lisäksi Alberto Grimaldi tuotti myös muutaman Italiassa kuvatun Hollywood-elokuvan, joita yhdisti suuret tuotantokustannukset ja odotuksia heikompi menestys. Billy Wilderin ohjaama ja Jack Lemmonin tähdittämä keski-iän kriisin kuvaus Avanti! (1972) ei ollut sen sortin menestys, jota Piukat paikat -klassikon (1959) ohjaajalta ja toiselta päänäyttelijältä odotettiin. Arthur Hillerin ohjaama Don Quijote – mies La Manchasta (1972) pohjautui menestysmusikaaliin, mutta Peter O’Toolen ja Sophia Lorenin tähdittämä elokuvasovitus oli taloudellinen katastrofi.

Grimaldin kolmas Hollywood-tuotanto ja samalla hänen viimeinen elokuvansa oli Martin Scorsesen Gangs of New York (2002). Elokuva sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien parhaan elokuvan ehdokkuuden, joka meni Grimaldille ja Harvey Weinsteinille.

Grimaldin kuolemasta uutisoi mm. The Hollywood Reporter.