4K UHD -arvostelussa Saksikäsi-Edward (1990)

Tim Burtonin ohjaajauran kuuden ensimmäisen elokuvan ”suora” on elokuvahistorian tasokkaimpia: esikoispitkää Pee-wee’s Big Adventure (1985) seurasivat Beetlejuice (1988), Batman (1989), Saksikäsi-Edward (1990), Batman: Paluu (1992) ja Ed Wood (1994). Laatu laski – ja rytinällä – vasta seitsemännellä elokuvalla Mars hyökkää! (1996).

Saksikäsi-Edwardissa Burton on luonut samanlaisen unenomaisen, yhtä lailla karikatyyrisen kuin surrealistisen maailman kuin Beetlejuicessa; maailman, jossa voi tapahtua mitä tahansa, eikä kyynisyyteen saakka realistista tapahtumain kyseenalaistajaa löydy. Tälläkin kertaa tapahtumat sijoittuvat pieneen kaupunkiin, tarkemmin sanottuna yhteen sen lähiöistä, jossa kaikki talot on maalattu pastellinsävyin.

Dianne Wiestin näyttelemä keski-ikäinen kotirouva Peg myy meikkejä ovelta ovelle huonolla menestyksellä. Loputtoman optimistinen ja myötätuntoinen nainen päätyy kaupustelureissullaan myös syrjäiseen ja ränsistyneeseen linnaan, jonka ullakolta hän löytää ypöyksinäisen ja aran Edwardin (Johnny Depp). Peg ottaa nuoren miehen mukaansa kotiinsa asumaan, tuosta noin vain, eikä alkujärkytyksen jälkeen lainkaan ihmettele, miksi tällä on käsissään sormien sijasta kymmenen paria saksia. Myöhemmin käy ilmi, että Edward on frankensteinmaisen tiedemiehen (Vincent Price) luomus, mutta ”isä” on sittemmin kuollut ja poika jäänyt yksin.

Arka, sosiaalisesti täysin kokematon ja moniin modernin maailman ihmeisiin tottumaton Edward antaa tahtomattaan itsestään typeryksen vaikutelman. Siitä ei ole hyötyä, kun hän ensisilmäykseltä ihastuu talon tyttäreen Kimiin (Winona Ryder). Aluksi Kim suhtautuu oudoksuen saksikätiseen kummajaiseen, mutta alkaa ennen pitkää huomata, millä tavoin tämä eroaa hänen poikaystävästään, rikkaan perheen kakarasta (Anthony Michael Hall).

Saksikäsi-Edward oli ainakin valmistumisaikanaan niin sanottu koko perheen elokuva, mutta ehkei enää tämän päivän silmin. Aikuisten sadussa on lämpimien ja romanttisten tunteiden sekä tunnelman lisäksi runsaasti huumoria sen eri muodoissaan. Pegin mies (Alan Arkin) ottaa kaikki outoudet ja vastoinkäymiset täysin tyynesti vastaan kummeksumatta ja lannistumatta, ”niinpä tietysti” -asenteella. Naapurustossa asuva punatukkainen kotirouva (Kathy Baker) puolestaan kulkee paikat piukkana ja yrittää saada sänkyynsä suunnilleen jokaisen vastaansa tulevan miehen, myös Edwardin.

Elokuvan kirjaimellisesti värikkäät miljööt, epämääräinen tapahtuma-aika (eletään samanaikaisesti nykyaikaa ja 1950- sekä 60-lukuja) ja koko visuaalinen toteutus pienoismalleja myöten ovat ehtaa burtonia. Käsikirjoitus sen sijaan ei ollut vain ehtaa burtonia, sillä se on syntynyt yhteistyössä Caroline Thompsonin kanssa. Heidän näkemyksensä ovat niin yhteneväisiä, että Thompsonin osuus on helppo unohtaa ja kuvitella kaiken olevan vain Burtonista lähtöisin; tästä näkemyksen yhteneväisyydestä kertoo myös Thompsonin kirjoittama ja Barry Sonnenfeldin ohjaama The Addams Family (1991).

Erinomainen 4K-restaurointi on säilyttänyt elokuvan värimaailman ja filmillisen olemuksen vähintään yhtä hyvin kuin aiempi, niin ikään 4K-tasoisesta masterista tehty Blu-ray-tallenne.