Blu-ray-arvostelussa siloteltu ja pinnallinen Michael (2026)

James Mangoldin ohjaama, Bob Dylanista kertova A Complete Unknown (2024) on aito, oikea elokuva, siinä missä monet muut muusikkoelämäkerrat ovat vain pinnallisia elämänvaiheiden läpirullauksia. Jälkimmäistä sorttia ovat mm. Baz Luhrmannin Elvis (2022) ja Antoine Fuquan tuore Michael Jacksonin elämäkertaelokuva, joka ei tosin kerro koko tarinaa kehdosta hautaan.

Michael on pintaraapaisu ja mustavalkoinen kertomus laulajasta ja lauluntekijästä, jonka yksitoikkoinen ja kovakurinen lapsuus sekä vaikea isäsuhde tuodaan hyvin esille, mutta päähenkilö itse jää sivuhenkilöksi ja kiiltokuvaksi. Elokuva antaa hänestä suunnilleen yhtä syvällisen kuvan kuin keräilykortin kääntöpuolen teksti.

Runsaasti julkisuutta saaneet pedofiliasyytökset ja uhrien hiljaiseksi maksamiset ohitetaan tyystin, vaikka elokuvan Jacksonilla onkin taipumus viettää kaikki vapaa-aikansa vieraiden lasten seurassa varsin kiusallisissa olosuhteissa. Myöskään mitään muuta sukupuolielämää ei elokuvassa kuvata, koska sitä ei ilmeisesti ollut.

Toisaalta tämä elokuva ei paneudu sen enempää myöskään päähenkilönsä hyviin puoliin: ikään kuin laulujen sanat, sävelet ja ylipäätään kaikki vain putoaisivat taivaasta Jacksonin syliin.

Nimiroolia näyttelee Jacksonin veljenpoika, joten yhdennäköisyyttä riittää, mutta se ei tee paperinohuesta hahmosta kiinnostavaa.

Koko elokuva on filmille kuvatun näköinen ja sinänsä miellyttävä katsella, vaikka siellä täällä onkin surkeita tietokoneella tehtyjä kuvia simpansseista sun muista elävistä.