4K UHD -arvostelussa Guillermo del Toron Hellboy (2004)

Guillermo del Toron ohjaama Hellboy (2004) oli valmistuessaan ensimmäisiä laadukkaita sarjakuvafilmatisointeja sitten Tim Burtonin Batmanin (1989). Molemmissa näkyy ohjaajiensa kädenjälki vahvoina ja kummassakin on vahva tunnelma sekä maailma, joka tuntuu omalta luomukseltaan ja ilman, että tapahtumat sijoittuisivat vain muutamaan paikkaan.

Myös väkivaltakuvastonsa puolesta Hellboy muistuttaa Batmania: siinä todella on väkivaltaa ja välillä tehokastakin, mutta sillä kuvastolla ei mässäillä, joten ikärajakin on pysynyt alhaisena.

Päähenkilö Hellboy (Ron Perlman) on puoleksi demoni ja puoleksi jotain muuta. Hänellä on verrattomat voimat ja panssarikuori, mutta ihmisen tunteet. Ihmisten kiusaamisen sijasta hän käy auttamassa pulaan joutuneita, mutta elelee muuten valtion salaisen tutkimuslaitoksen johtavan professorin (John Hurt), ”isänsä”, kanssa tuossa salaisessa rakennuksessa.

Siellä eli aiemmin myös Liz (Selma Blair), kaunis nuori nainen, jolla on omat mystiset ja tuhoisat voimansa. Hellboy on rakastunut Liziin, mutta pitää itseään liian outona ja rumana kumppanina tälle. Elokuva kertoo osittain siitä, mutta onneksi vain osittain; Kaunotar ja hirviö -tarinan ohessa kyse on perinteisestä toiminnallisesta sarjakuvaseikkailusta, jossa hyvällä on vastavoimansa ja maailma pelastettavanaan.

Hellboy oli silloin 40-vuotiaan Guillermo del Toron viides elokuva ja toinen peräkkäinen sarjakuvafilmatisointi Blade II:n (2002) jälkeen. Meksikolaisohjaaja on alusta saakka viihtynyt niin teemoissa kuin kuvallisestikin mystiikan ja fantasian puolella. Suuremmat saavutukset olivat Hellboyn jälkeen vielä edessäpäin, mutta kepeydestään huolimatta ja osin juuri siksi kyseessä on erittäin viihdyttävä ja tunnelmallinen, visuaalisesti ansiokas sarjakuvaseikkailu. Nyt, 20-vuotiaana, se on muisto siitä ajasta, jolloin sarjakuvafilmatisoinnit tekivät tuloaan, mutta vielä panostettiin laatuun ja lahjakkaisiin tekijöihin.

Jo useamman vuoden vanha 4K-restaurointi on laadukas ja sen kuvallinen asu tuo niin voimakkaasti mieleen elokuvan valmistumisajan, että lienee värimäärittelyltäänkin alkuperäisen kaltainen.