Lähes 90 vuotta pimennossa ollut Karmankolon kuningas on nyt nähtävänä Elonetissä

Toivo Palmroth elokuvansa pääroolissa. Kuvakaappaus elokuvasta.

Säveltäjä Toivo Palmrothin elämä jäi lyhyeksi ja elokuvaura vielä lyhyemmäksi, mutta hän ehti ohjata yhden koko illan elokuvan, sattumoisin erään Suomen huonoimmista. Vuonna 1938 valmistunutta Karmankolon kuningasta ei ole ensi-iltavuotensa jälkeen ainakaan luvallisesti esitetty missään, mutta nyt se on katsottavissa Elonet+:ssa ja Elonetissä. 

Taide- ja kulttuuriviraston elokuva-arkisto on tänä vuonna digitoinut elokuvan ainoat säästyneet filmielementit – pahasti vajavaisen 35 mm:n kopion ja niin ikään vajaan 16 mm:n esityskopion (Matti Piuholan lahjoittama) – ja tehnyt niiden pohjalta digikopion. Kuten elokuvan alkupuoli osittain puuttuvine alkutekstiplanssein ja töksähtävine leikkauksineen kertoo, ei edes näistä kahdessa säilyneessä esityskopiossa ole tallessa jokaista filmiruutua. Kameranegatiivia elokuvasta ei ole säilynyt.

Palomurron kuolemasta tuli jo vuonna 2017 kuluneeksi 70 vuotta ja hänen tekijänoikeutensa ovat vapautuneet 1.1.2018. Koska hän oli Karmankolon kuninkaan ohjaaja, käsikirjoittaja sekä musiikin säveltäjä, on hänen ainoa elokuvansa täysin tekijänoikeuksista vapaa. 

Elokuvauransa ajan Toivo Palomurto -nimellä esiintynyt Toivo Einar Palmroth syntyi 21. kesäkuuta 1903 Ruoveden Rajalahden kylässä Aution kappalaistalossa, isänsä Wilhelm Palmrothin virkatalossa. Pastori Palmroth sai vaimonsa Olgan (syntyjään Armfeltin aatelissuvusta) kolme poikaa, joista kaikista oli tuli enemmän tai vähemmän kuuluisia.

Vuonna 1891 syntynyt Yrjö tunnettiin parhaiten toimittajana ja muusikkona, mutta teki myös lyhyen elokuvauran näyttelemällä pääroolin kirjailija Teuvo Pakkalan ainoassa elokuvaohjauksessa Sotapolulla (1922). Liki 15 vuotta nuorempi kuopus Reino taas niitti mainetta lauluntekijänä, kirjailijana ja toimittajana nimimerkeillä Palle ja Reino Hirviseppä. Reino teki myös pitkän uran tilauselokuvien käsikirjoittajana sekä kirjoitti yhden pitkän näytelmäelokuvan, Hugo Hytösen ohjaaman komedian Ketunhäntä kainalossa (1940).

Toivo Palmrothin elokuvaura oli varsin erilainen verrattuna veljiinsä. Taidemaalari Kalle Kaarna ohjasi vuonna 1931 kaksi varhaista kotimaista äänielokuvaa, Jääkärin morsiamen ja Erämaan turvissa, joihin sävelsi Palmroth musiikin. Neljä vuotta myöhemmin Erkki Karu keksi komeanpuoleisen Palmrothin näyttelemään nuorta sulhaskandidaattia ohjaamaansa Minna Canth -filmatisointiin Roinilan talossa (1935). Sitä seurasi lyhyen ajan sisällä kaksi muuta ensirakastajan roolia saman yhtiön elokuvissa Onnenpotku (1936) ja Kaikenlaisia karkulaisia (1936), joissa molemmissa vastanäyttelijänä oli Miss Euroopaksi kruunattu Ester Toivonen.

Palmrothin näyttävästi alkanut elokuvanäyttelijän ura tyssäsi kolmanteen elokuvaan, Karmankolon kuninkaaseen. Kenen idea oli sovittaa Yrjö Halmeen salanimellä Lauri Virta kirjoittama jatkokertomus elokuvan muotoon, siitä ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa Palmroth itse laati elokuvakäsikirjoituksen. Elokuvan tuottajaksi ryhtyi Kuvatuote Oy, jonka Suomen Tehovalo Oy:n toimitusjohtaja Hugo Solamo (alkujaan Stenlund) oli perustanut muutaman yhtiömiehen kanssa vuonna 1934 erilaisten painotuotteiden, mm. lautapelien, valmistamista varten.

Solamon ja Palmrothin tiet olivat ristenneet ensimmäisen kerran viimeistään vuonna 1931, sillä Solamon omistama ja johtama Sarastus Oy tuotti jo mainitut Kalle Kaarnan elokuvat.

Ensi-iltailmoitus Aamulehdessä 20.2.1938.

Valmiin elokuvan perusteella Kuvatuote Oy:llä ei ollut likimainkaan riittävästi resursseja valkokangaselokuvan tekemiseen, mutta siitä huolimatta se ryhtyi valmistamaan Karmankolon kuningasta. Hakkapeliitta-lehdessä kymmenkunta vuotta aiemmin julkaistun jatkokertomuksen elokuvaversiossa Toivo Palmrothin itsensä näyttelemä insinöörismies Erkki joutuu onnettomuuteen ja menettää muistinsa. Tajuton mies pääsee toipumaan vuorineuvoksen (Urho Somersalmi) kartanoon, jossa talon isännän kaunis tytär (Hanna Taini) pitää hänestä huolta. Herättyään muistinsa menettäneenä Erkki päätyy töihin vuorineuvoksen työmaalle ja saa siellä viinankeittäjistä vaarallisia vihamiehiä hävitettyään näiden pikku ponutehtaan.

Ohjaajan lisäksi Karmankolon kuninkaan alkeellisesta kuvakielestä oli vastuussa kuvaaja Hugo Kaipio, jonka ainoaksi pitkän elokuvan kuvaustyöksi se jäi. Kaipiolla oli kokemusta valokuvauksen ja elokuvauksen saralta lähinnä Filmi-Kuva Oy:n perustajaosakkaana ja toimitusjohtajana.

Karmankolon kuninkaan vuokrauksesta eli levityksestä teattereihin huolehti kahden ulkomaisen studion suomalainen edustaja Oy Warner Bros. – First National Films Ab, jonka toimitusjohtaja Jack Schlimovitsch (vuodesta 1939 Kamras) oli  naispääosaa esittävän Hanna Tainin isoveli.

Kesällä 1937 pääosin Paraisilla kuvattu ja 20. helmikuuta 1938 ensi-iltansa saanut Karmankolon kuningas oli Warner Bros. – First Nationalin ensimmäinen ja viimeinen kotimainen elokuva. Kuvatuote Oy puolestaan sai syksyllä 1938 sisaryhtiökseen Suomen Kuvatuote Oy:n, josta piti tulla filminvalmistamo ja -vuokraamo, mutta uusia pitkiä elokuvia ei saatu aikaiseksi.

Toivo Palmrothin elämä päättyi 44-vuotiaana 16. marraskuuta 1947. Hänen vaimonsa Dollyn (o. s. Lindebäck) teettämän kuolinilmoituksen mukaan kuolemaan oli syynä sota-aikana saatu vakava sairaus.