Blu-ray-arvostelussa Darren Aronofskyn erinomaisen viihdyttävä rikoselokuva Caught Stealing (2025)

55-vuotiaan Darren Aronofskyn yhdeksäs elokuva Caught Stealing on kaukana siitä, mitä häneltä on totuttu näkemään. Vakavan, jopa masentavan draaman sijasta Aronofsky on tehnyt vaihteeksi 1990-luvun lopulle sijoittuvan rikoselokuvan, jossa on enemmän mustaa komediaa kuin draamaa.

Austin Butler näyttelee entistä baseball-lupausta Hankia, joka loukattuaan jalkansa on viettänyt vuosia tekemättä mitään tähdellistä ja työskentelemällä baariapulaisena. New Yorkissa asuvan nuoren miehen elämässä on jotain hyvääkin, tarkemmin sanottuna puoliso Yvonne (Zoë Kravitz), joka – kliseisesti – alkaa saada tarpeekseen hänen flegmaattisuudestaan ja vaatia muutosta tai muuten hän lähtee.

Pahemmat ongelmat alkavat, kun Hankin seinänaapurina asuva punkkari (Matt Smith) häipyy maisemista ja jättää peräänsä rahojaan kaipaavat sadistiset rikolliset, jotka ottavat Hankin käsittelyynsä. Hank joutuu sijaiskärsijäksi ja kujanjuoksuun, joka syvenee ja pahenee edetessään.

Näyttelijät ovat kautta linjan hyviä, mutta herkullisimmat hahmot eivät ole päänäyttelijöillä, vaan Smithillä sekä Liev Schreiberilla ja Vincent D'Onofriolla, jotka näyttelevät juutalaisia veljeksiä, jotka näyttävät rabeilta ja tappavat surutta, suotta.

Runsaasta mustasta huumorista johtuen elokuvan suurin juonenkäänne tulee täytenä yllätyksenä. Tuosta käännekohdasta Aronofsky yrittää jatkaa hetken päästä samalla kepeydellä kuin elokuvan aloitti, mikä aiheuttaa lähinnä ihmetystä katsojassa.

Mainittua tunnetason ongelmaansa lukuun ottamatta Caught Stealing on erittäin hyvin tehty elokuva. Aronofsky on huippuluokan visuaalinen tarinankertoja, ja The Wrestleriä (2009) lukuun ottamatta kaikki hänen elokuvansa kuvannut Matthew Libatique on tehnyt parhaat työnsä nimenomaan hänen kanssaan.

Caught Stealingissa käsivarakuvaus on hallittua ja vakaata, mutta elävää ja tärkeässä osassa luomassa autenttista vaikutelmaa, joka on läsnä myös kuvauspaikoissa ja interiöörilavasteissa. Aronofsky tekee cinema veriteä mutta napakasti kerrottuna eikä ilmeisesti anna näyttelijöidensä improvisoida, ainakaan niin paljon, että elokuva alkaisi venähtää ylipitkäksi.

Elokuva on kuvattu kokonaan digitaalisena, mutta näyttää siltä kuin se olisi kuvattu Super-16 mm:n filmille ja levennetty 35-milliseksi. The Holdoversin (2023) tavoin Caught Stealing on niitä digitaalisena kuvattuja elokuvia, joissa filmille kuvatun elokuvan ilmettä on jäljitelty niin hyvin, että se näyttää enemmän filmiltä kuin itse filmi.