4K UHD -arvostelussa Boogie Nights (1997)

Paul Thomas Andersonin esikoiselokuva Hard Eight (1996) oli suhteellisen yksinkertaisesti toteutettu teos verrattuna kaikkiin hänen sen jälkeisiin elokuviinsa, joista Boogie Nights (1997) oli ensimmäinen. Andersonin itsensä kirjoittamassa kertomuksessa seikkaillaan 1970- ja 1980-lukujen Los Angelesin pornoelokuvateollisuudessa.

Elokuvan alussa päähenkilö Eddie (Mark Wahlberg) on 17-vuotias tiskaripoika, jolla on hyvä persoonallisuus, hyvät käytöstavat, kelpo ulkonäkö ja helvetin iso kulli. Siinä on monta syytä, miksi pornoelokuvaohjaaja ja -tuottaja Jack Horner (Burt Reynolds) haluaa tehdä hänestä tähden, nimittäin pornotähden.

Eddie, jonka kotielämä on hanurista, lähtee kernaasti mukaan maailmaan, jossa liikutaan Los Angelesin kukkuloiden kartanoissa, juodaan, naidaan, tienataan rahaa, sorrutaan muihinkin päihteisiin, ollaan pian rikosten tiellä ja niin edelleen. Boogie Nights on nuoren miehen odysseia amerikkalaiseen tapaan.

Elokuvan ensimmäinen kuva on pitkä ja monimutkainen kamera-ajo Pahan kosketuksen (1958) tyyliin, eikä kuvakerronta ja -ilmaisu sen yksinkertaisemmaksi muutu myöhemminkään. Mukana on paljon pitkiä otoksia, myös sellaisia, jossa kamera kulkee juhlien läpi ja poimii kuviin roolihahmoja sieltä täältä. Hidasta ja vaikeaa, mutta näyttävää ja toimivaa kuvakerrontaa, vieläpä Panavisionin anamorfisella optiikalla, joskin ”pornoelokuvien” katkelmat on kuvattu autenttisesti aikakauden mukaisesti 16 mm:n filmille ja videolle.

Wahlbergin näyttelemä Eddie on elokuvan kiistaton päähenkilö, jonka silmin valtaosa tapahtumista nähdään, mutta kuitenkin Boogie Nights on ensemble-tyylinen monen tärkeän roolihahmon elokuva. Näyttelijäkaarti onkin melkoinen: Wahlbergin (joka on ollut tätä parempi vain The Departedissa) ja Reynoldsin lisäksi mukana ovat pornotähtiä näyttelevät Julianne Moore ja Heather Graham sekä enemmän kameran takana työskentelevinä henkilöinä Philip Seymour Hoffman (Eddieen ihastuvana kaappihomona) ja John C. Reilly.

Paul Thomas Anderson kuvaa menneiden vuosikymmenten pornoteollisuuden hohdokkuutta ja varjopuolia, mutta missään vaiheessa elokuvasta ei välity sellainen tunne, että ohjaaja-käsikirjoittaja itse pitäisi tuota maailmaa kovin hohdokkaana. Boogie Nights on karuton kertomus, joskin siinä näytetään varjopuolien lisäksi myös näiden hahmojen inhimilliset puolet. Vaikea pornoelokuvateollisuuden maailmasta on tehdä tämän parempaa epookkia, vaikka Andersonin tuotannossa Boogie Nights ei aivan kirkkainta kärkeä olekaan.

4K-tallenne näyttää hyvältä ja filmilliseltä, mutta kuva ei ole niin terävä kuin 4K-tasoiselta levyltä sopii odottaa. Anderson on kuulemma suosinut elokuvan aiemmissa tallennejulkaisuissa negatiivin sijasta interpositiivia, joten todennäköisesti sitä on käytetty tässäkin.