DVD-arvostelussa Andrea Arnoldin nuorisokuvaus Bird (2024)

Aitouteen pyrkivistä ja yleensä enemmän roolihahmoihin kuin juoneen keskittyvistä elokuvistaan tunnetun Andrea Arnoldin viides näytelmäelokuva Bird jatkaa tuolla samalla linjalla. Brittiohjaajan kansaneläkeikään ehtiminen ei näy hänen töissään, jotka ovat energisiä ja eläväisiä nuorisokuvauksia.

Bird kertoo juuri murrosikään ehtineestä Bailey-tytöstä (Nykiya Adams), joka on ainakin muutaman jos ei lukuisten sukupolvien onnettomuuden jatkumoa. Baileyn isä Bug (Barry Keoghan) on vain kolmissakymmenissä, mutta jo täysi-ikäisen pojan (Jason Buda) isä, ja kolmas lapsi on tuloillaan uuden morsiamen kanssa. 

Bug on päihdeongelmainen mutta sellaiseksi vastuuntuntoinen ja lapsistaan välittävä isä, vaikkakaan ei niin paljon välitä, että asuisi jossakin muualla kuin huumeluolalta näyttävässä slummitalossa.

12-vuotias tytär kulkee naapurustossa yksinään, mutta ei sinisilmäisenä. Eräänä päivänä hän kohtaa Birdin (Franz Rogowski), ristiinpukeutuvan outolinnun, joka etsii äitiään, jonka tietää asuvan jossakin päin lähiötä. Luvattuaan auttaa Bailey tutustuu outoon, mystiseen Birdiin ja tämän erikoiseen tarinaan. 

Lopussa maagisen realismin puolelle siirtyvä Bird on kertomus huono-osaisuuden periytymisestä. Vaikka päähenkilö elää karua lapsuudetonta lapsuutta, on hänellä kuitenkin rakastava vanhempi ja koti, mitä taas joillakin hyväosaisilla ei välttämättä ole. Isän ja velipojan esimerkki osoittavat, kuinka yhden sukupolven virhe toistuu seuraavassa, mutta elämän kovettama ja selväpäinen Bailey saattaa olla ensimmäinen, joka pärjää elämässään.

Super-16 mm:n filmille kuvatussa Birdissä on komeat Kodak Eastmancolorin värit. Kamera elää tapahtumissa mukana, käsivaralta ja joskus häiritsevän huterasti. Hötköilyt ovat kuitenkin ohimeneviä toisin kuin ohjaajan päätös jättää Super-16-filmin ruudun pyöristetyt reunat kuvaan. Vähemmästäkin olisi huomannut, että elokuva on kuvattu filmille.