Pekka ja Pätkä -elokuvien kuvaaja Pentti Valkeala on kuollut

Pentti Valkeala. Kuva: KAVI

Yli nelikymmenvuotisen uran suomalaisen elokuvan ja television parissa tehnyt kuvaaja Pentti Valkeala kuoli Helsingissä tammikuun 28. päivänä. Hän oli viimeisiä elossa olevia suomalaisen elokuvan studioaikakauden kuvaajia. 88-vuotiaana kuollut Valkeala oli syntynyt Muolaalla, sittemmin Neuvostoliitolle luovutetulla alueella, huhtikuun 26. päivänä vuonna 1928.

Valkeala pääsi keskikoulun jälkeen töihin Suomen Filmiteollisuus Oy:öön vuonna 1946. Ensimmäiset pari vuotta hän työskenteli kamera-assistenttina Kalle Peronkoskelle, Armas Hirvoselle ja Felix Forsmanille kaikkiaan yhdeksässä elokuvassa. Nuori kamera-assistentti pääsi työskentelemään sellaisten ohjaajien kuin Orvo Saarikiven, Edvin Laineen, Ville Salmisen ja yhtiötä johtaneen Toivo "T. J." Särkän kanssa. Elokuvien tyylilaji vaihteli Kuudennen  käskyn (1947) ja Hedelmättömän puun (1947) kaltaisista rakkausdraamoista Kultamitalivaimon (1947) tyyppisiin kansanvalistusfilmeihin ja Prinsessa Ruususen (1949) satumaailmaan.

Tapio Rautavaara, Anneli Sauli ja Armas Jokio elokuvassa Kaunis Kaarina (1955). Kuva: KAVI

B-kuvaajasta pääkuvaajaksi

Vuonna 1949 Valkeala yleni B-kuvaajaksi Edvin Laineen ohjaamalla ja Kalle Peronkosken kuvaamalla Rumalla Elsalla. Valkealan uran toinen vaihe kesti jälleen muutaman vuoden, mutta kattoi nyt jo kaksitoista pitkää elokuvaa. Hänen tärkein työtoverinsa oli nuori kuvaaja Osmo Harkimo, jonka B-kuvaajana Valkeala oli kahdeksassa elokuvassa. Näiden joukkoon mahtuvat neljä Matti Kassilan varhaista ohjausta Radio tekee murron -klassikkoa (1951) myöten ja Ville Salmisen suurmenestys Kaunis Veera eli Ballaadi Saimaalta (1950).

Helsingin olympialaisia kuvattaessa Valkeala oli yksi niistä monista suomalaisista elokuvantekijöistä, joka valjastettiin maan historian suurimman kuvausprojektin kameramieheksi. Samoihin aikoihin Valkea pääsi pääkuvaajaksi useisiin lyhyt- ja tilauselokuviin, joita vuonna 1952 seurasi ensimmäinen pääkuvaajan ominaisuudessa tehty pitkä elokuva, Ville Salmisen Kipparikvartetti. Valkeala, joka oli B-kuvaajana ollut mukana useissa komedioissa, sai jatkaa vastaavan lajityypin parissa myös pääkuvaajana, vanhempien ja kokeneempien kuvaajien huolehtiessa taiteellisempien elokuvien kuvauksesta.

Suomen Filmiteollisuuden tuotannon kasvaessa Särkkä palkkasi näyttelijä Matti Oraviston ohjaamaan Senni ja Savon sulttaani -nimisen komedian (1952), jonka elokuvallinen puoli lienee jäänyt yksinään Valkealan harteille. Tämän pestin jälkeen Valkeala aloitti yhteistyön kokeneemman Ossi Elstelän kanssa, jonka kanssa hän teki elokuvat Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954), Majuri maantieltä (1954) ja Kaunis Kaarina (1955).

Esa Pakarinen ja Masa Niemi elokuvassa Pekka ja Pätkä ketjukolarissa (1957). Kuva: KAVI

Puupää-filmien kautta television palvelukseen

Ola Fogelbergin sarjakuvahahmot Pekka ja Pätkä saivat ensimmäisen oman elokuvansa vuonna 1953. Ville Salmisen ohjaamasta Pekka Puupäästä (1953) tuli halvalla hyvä menestys, minkä seurauksena aiheesta syntyi elokuvahistorian ensimmäinen varsinainen "franchise". Ensimmäiset kaksi Puupää-filmiä ovat Kauno Laineen kuvaamia, kolmannen kuvasivat Osmo Harkimo ja Pentti Unho. Vuosi 1955 toi tullessaan peräti kolme uutta Puupää-filmiä: Pekka ja Pätkä puistotäteinä, Kiinni on ja pysyy sekä Pekka ja Pätkä pahassa pulassa. Kaikki kolme ovat Armand Lohikosken ohjaamia ja Valkealan kuvaamia. Yhteistyö jatkui vielä elokuvalla Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (1957), jonka kanssa samana vuonna valmistui Jorma Nortimon viimeiseksi ohjaustyöksi jäänyt Pikku Ilona ja hänen karitsansa. Mika Waltarin alkuperäiskäsikirjoitukseen pohjautuva elokuva jäi Valkealan viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi.

Yleisradion televisiotoiminnan alkaessa Valkeala siirtyi valtionyhtiön palvelukseen ja teki siellä yli kolmenkymmenen vuoden uran TV-kuvaajana. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1991.