4K UHD -arvostelu: Tosi valheita (1994) James Cameronin raiskaamana "restauroituna" versiona

Arnold Schwarzeneggerin ja James Cameronin kolmas yhteinen elokuva on jäänyt myös heidän viimeiseksi yhteistyökseen. Tosi valheita (1994) pohjautuu ranskalaiskomediaan La totale! (1991), mutta juonen pääpiirteiden lisäksi niillä ei ole paljonkaan yhteistä.

Nimensä osalta ontuvasti suomennettu Tosi valheita oli valmistuessaan yksi kaikkien aikojen kalleimmista elokuvista. Se näkyy lopputuloksessa: kuvauspaikkoja on lukemattomia, ulkona ollaan suuri osa elokuvasta ja stuntit ovat parhaimmasta päästä. Myös aikansa huippua edustavia visuaalisia tehosteita voi kehua; ne toimivat yhä tänä päivänä.

Ongelma onkin tässä 100 miljoonan dollarin megabudjetin aiheuttamassa ähkyssä. Toimintakomediaksi Tosi valheita on poikkeuksellisen pitkä – liki kaksi- ja puolituntinen – ja kerronnassa on liian monia suvantokohtia.

Schwarzenegger näyttelee Harrya, vakoojaa, joka suorittaa salaisia ja vaarallisia tehtäviä yhdessä läheisen työparinsa Albertin (Tom Arnold) kanssa. Harryn vaimo Helen (Jamie Lee Curtis) ei tiedä miehensä todellista ammattia ja identiteettiä, vaan luulee tätä tylsäksi ATK-alan myyntimies. Harryn kehonrakentajan ruumiinrakennetta ei huomioida tässä mitenkään, mutta eipä Tosi valheita muutenkaan pyri olemaan looginen tai uskottava, realistisuudesta puhumattakaan.

Alun prologimaisen toimintajakson jälkeen Harry saa tietää vaimonsa pettävän häntä. Suurin piirtein seuraavat puolitoista tuntia seurataan sitä, kuinka Harry ja Albert yrittävät vakoojan ammattitaidollaan ottaa selvää Helenen liikkeistä ja panevat halvalla tämän rakastajaa (Bill Paxton). Lopussa muistetaan prologin tapahtumat, jolloin saadaan syy näyttävään loppuhuipennukseen.

James Cameron ei ole kaksinen käsikirjoittaja, hänen sanallinen huumorinsa on lapsellista, mutta visuaalinen komiikka toimii hyvin. Tosi valheita tarjoaa paljon nähtävää ja hyvää viihdettäkin, mutta yksinkertaisesti irrallisia tapahtumia ja tasapaksuja kohtauksia on liikaa.

Nostalgisia tunteita on mahdotonta välttää tätä nyt 30 vuotta täyttänyttä elokuvaa katsellessa. Aika, jolloin Schwarzenegger oli suuri kassamagneetti ja toimintaelokuvat valtaosin aitoa käsityötä, tuntuu olevan tavattoman kaukana menneisyydessä.

Surkein näkemäni restauroitu versio mistään elokuvasta. 35 mm:n filmille kuvatusta elokuvasta on poistettu rae käytännössä kokonaan, minkä seurauksena kasvot ovat joka kuvassa muovisia ja vailla detaljeja – vaikutelma on videomainen ja videopelimäinen, vielä surkeampi kuin Terminator 2: Tuomion päivän vanha 4K-restaurointi. Surkeutta lisää uusi värimäärittely, jolla ei ole mitään yhteistä alkuperäisen kanssa. Koko elokuva näyttää nyt ylivalottuneelta ja vaaleansinisen sävyiseltä.

Pitäisi olla laki, joka kieltäisi cameroneita, georgelucaseja sun muita koskemasta vanhoihin elokuviinsa.

4K-tallenne ei ansaitse ensimmäistäkään tähteä.