Tove noudattaa tuttua kaavaa, mutta tähtää korkealle – arvostelussa Tove (2020) | Blu-ray

a

TOVE
Suomi, Ruotsi 2020

Ohjaus: Zaida Bergroth
Käsikirjoitus: Eeva Putro; Putro, Jarno Elonen (tarina)
Tuotanto: Aleksi Bardy, Andrea Reuter / Helsinki-filmi Oy
Pääosissa: Alma Pöysti, Krista Kosonen, Shanti Roney

1 tunti 56 minuuttia

Viimeiset kaksi vuosikymmentä suurmieselokuvat ovat kuuluneet kotimaisen elokuvan liki jokavuotiseen repertuaariin, ja nyt pikkuhiljaa tästä ovat päässeet osalliksi myös suurnaiselokuvat. Viime vuonna valkokankaille tuli peräti kaksi elokuvaa suomenruotsalaisista taidemaalareista, Antti J. Jokisen Helene-elokuva Helene Schjerfbeckistä (1862–1946) ja Zaida Bergrothin ohjaama, Tove Janssonista (1914–2001) kertova Tove. Eroja näillä elokuvilla on enemmän yhtäläisyyksiä, mutta yksi niitä yhdistää: kummankin tekijät ovat tähdänneet lajityyppinsä tavanomaista tasoa korkeammalle.

Eeva Putron käsikirjoittama Tove noudattaa liian paljon tuttua kaavaa kertoessaan Janssonin työelämän ja taiteilijauran sekä rakkauselämän jännittävimmästä vaiheesta, 1940-luvun puolivälistä 1950-luvulle saakka. Tässä välissä elokuvan Tove (Alma Pöysti) rakastuu ensimmäisen kerran naiseen, poliitikko Erik von Frenckellin tyttäreen Vivica Bandleriin (Krista Kosonen), jolla myös on taiteellisia pyrkimyksiä ja samanlainen varakkaan ja silmäätekevän suomenruotsalaisperheen tyttären tausta kuin Tovella. Toven isä on kuvanveistäjä Viktor Jansson, jolla on elokuvan keskeisin, eniten Toven elämään vaikuttava miesrooli. Robert Enckellin näyttelemän isän hyväksyntää Tove hakee ja tietämättään saakin.

Uransa suhteen Tove on jo valintansa tehnyt ja siinä pysyy, mutta elokuvan aikana hän tekee valinnan myös rakkauselämänsä suhteen. Tarjolla olisi sosiaalisesti hyväksyttävä, laillinen ja varmasti kaikin tavoin moitteeton avioliitto Atos Wirtasen (Shanti Roney) kanssa, mutta rakkaus Vicicaan ja omaan sukupuoleen ylipäätään on suurempi. Tuon ajan Suomessa homoseksuaalisuus oli luokiteltu sairaudeksi, mutta homoseksuaaliset teot olivat myöskin rikos, josta seurasi aina vankeustuomio. Tätä ei Tove-elokuvassa tuoda esiin – varmasti kaikkien onneksi, sillä kyseessä ei ole yhteiskunnallinen draama tai valistus- tai valituselokuva vaan kahden yksityisen, vaikkakin näkyvässä asemassa olevan nuoren naisen romanssi.

Oikean Tove Janssonin yksityinen puoli pysyi julkisuudesta poissa, ja hän on Muumilaakson tarinoiden parissa kasvaneellekin tutumpi valokuvien kuin vaikkapa tv- tai radiohaastatteluiden kautta. Alma Pöysti on mainio Toven roolissa ja tekee roolihahmostaan elävän ihmisen. Pöystillä ei ole rasitteenaan aiempia merkittäviä elokuvarooleja, mikä sekin auttaa luomaan Tovesta ainutkertaisen roolihahmon.

Ohjaaja Zaida Bergroth, ruotsalainen elokuvaaja Linda Wassberg ja lavastaja Catharina Nyqvist Ehrnrooth sekä virolainen pukusuunnittelija Eugen Tamberg ovat yhdessä luoneet elokuvan kohtauksille ja miljöille yhtenäisen värimaailman, joka on harmonisuudessaan ehkä kaukana realismista, mutta sopii mainiosti taidemaalarin elämäkertaelokuvaan. Suomalaisen elokuvan mittapuulla Toven 3,6 miljoonan euron budjetti on poikkeuksellisen suuri, mutta siitä huolimatta elokuvassa on hämmästyttävän vähän ulkokuvia. Useimmat niistä ovat mukana television tilannekomediasarjojen tapaan vain ilmaistakseen, mihin paikkaan elokuvassa on nyt siirrytty. Filmille kuvatun Toven tapahtumia olisi kernaasti seurannut myös ulkokuvien kautta.

1tahtea1tahtea1tahtea

 

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: Nordisk Film
Kuvasuhde: 1,85:1, 1080 p, 24 fps
Ääni: DTS-HD Master Audio 5,1 PCM 2.0
Tekstitys: suomi, ruotsi, tanska, norja
Ikäraja: 12
Levyjä: 1

Lisämateriaali: traileri


  dvd

ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).