Seikkailijoitten luvattu maa – arvostelussa Lapin kullan kimalluksen tv-sarjaversio (2001)

Jakob (Vesa Vierikko) ja Nils (Pirkka-Pekka Petelius) apulaisensa (Jesse Fryckman) kanssa savottansa äärellä. Kuvauksissa otettu valokuva.

Åke Lindman oli vasta kolmikymppinen ja ohjaajauransa alussa, kun hän alkoi suunnitella elokuvaa 1870-luvulla Lappiin suuntautuneesta kultaryntäyksestä. Lindman esitteli ideansa silloiselle työnantajalleen T. J. Särkälle, joka piti hanketta turhan kalliina ja aikoja liian huonoina. Pian sen jälkeen suomalaisen elokuvan studiojärjestelmä kaatui ja Lindman etsi uuden työpaikan television puolelta. Siellä hän vietti seuraavat kolme vuosikymmentä, ohjaten kaikki päätyönsä Yleisradiolle.

Kun Lindman lopulta sai kullanhuuhtojaelokuvansa tuotantoon, hän oli 70-vuotias eläkeläinen. Lapin kullan kimallus (1999) oli vaativa hanke kenelle tahansa ja etenkin Lindmanin ikäiselle ohjaajalle. Kuvauspaikat olivat Lapissa vaikeiden ja olemattomien kulkuyhteyksien päässä ja valtaosa elokuvassa nähtävistä rakennuksista oli lavastettava. Käsikirjoitustyössä oli luotava kaksi erilaista kokonaisuutta, tiivistetympi valkokangas- ja pidempi tv-sarjaversio. Kaksi eri versiota olivat todennäköisesti koko hankkeen toteutumisen edellytyksenä. Pelkän elokuvan tai tv-sarjan rahoittaminen tuskin olisi onnistunut tuohon aikaan keneltäkään saati Lindmanilta, joka oli ohjannut viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana vain yhden valkokangaselokuvan ja sekin menestyi kehnosti. Yleisradiokin oli jo vuosia aiemmin kieltäytynyt tuottamasta ja maksamasta koko sarjaa.

Nykyrahassa liki neljä miljoonaa euroa maksaneen Lapin kullan kimalluksen kuvausten alkaessa vuonna 1998 kotimaisen elokuvan tila oli yhä huono. Kun elokuva oli valmis ensi-iltaan, tilanne oli kääntynyt päälaelleen: vuosien 1998 ja 1999 vaihteessa kahden kuukauden sisällä teattereihin tuli neljä kotimaista elokuvaa, jotka saivat yhteensä yli 1,3 miljoonaa katsojaa. Syyskuussa valkokankaat valloittanut Lapin kullan kimallus oli vuosituhannen viimeinen kotimainen hittielokuva yli 200 000 katsojallaan.

Jakob ja Nils melkein koskemattoman luonnon keskellä. Kuvauksissa otettu valokuva.

Vuosina 2001 ja 2015 televisiossa esitetty Lapin kullan kimalluksen sarjaversio on 33 minuuttia 116-minuuttista elokuvaversiota pidempi; tästä on jo vähennetty toistuvat alku- ja lopputekstit.

Sarjaversio alkaa kuvauksella päähenkilö Jakobin (Vesa Vierikko) elämästä köyhän torpan isäntänä, mutta rakastavan vaimon (Kaija Pakarinen) miehenä. Rakkaus on molemminpuolista, mutta leipä ei ole niin leveää, etteikö se siitä voisi vielä kasvaa. Jakob onkin heti valmis pakkaamaan selkäreppunsa, kun hänen vanha kaverinsa, merimies Nils (Pirkka-Pekka Petelius) tulee kylään ja esittelee limaiselta huijarilta (Martti Suosalo) ostaamaansa aarrekarttaa. Sen pitäisi johdattaa Lappiin, jossa odottaa oikotie onneen ja rikkaaseen elämään.

Ihan niin tyhmiä Nils ja Jakob eivät sentään ole, että Kawerin karttaan uskoisivat. Itse asiassa Jakob on tyhmä korkeintaan silloin ja siksi, kun hänen rahanahneutensa sokaisee hänet. Nils puolestaan on hyväntahtoinen ja hyväuskoinen, mutta ei hölmöläinen. Yhdessä he päättävät kyllä lähteä Lappiin onneaan kokeilemaan, mutta Kawerilta ostetun paperilapun sijaan Jakobin tuumaileman kartan perusteella.

Nils ja Jakob ovat tavallisia tavallaajia, joihin katsojankin on helppo samastua. He lähtevät Lappiin samassa hengessä kuin aikalaisensa Amerikkaan, paremman elämän ja seikkailun perässä, mutta vakaassa aikomuksessa palata talven tullen kotiin. Ja kukapa sitä Lappiin haluaisi jäädäkään: seutu on asumatonta, tietöntä ja vaikeakulkuista rämeikköä, jossa kesällä hyttyset syövät ja talvella lumi sokaisee. Mutta kun siellä saattaa olla kultaa, se houkuttelee puoleensa kaikenlaisia kulkijoita.

Nilsin ja Jakobin kohtalotovereita ovat muun muassa häikäilemätön ja ahne Manninen (Jarmo Mäkinen) ja runoja kapakan laulajattarelle lausuva juoppo naistenmies Frans (Ville Haapasalo). Jo ennestään paremmasta elintasosta nauttiva vanha nimismies (Lasse Pöysti) ei aio jäädä sivustakatsojan rooliin, kun nuoremmat miehet tulevat kultaa huuhtomaan hänen asuinseuduilleen. Nimismies, joka vihaa suuriruhtinaskunnan venäläisvaltaa, on itse vielä pahemman luokan roisto.

Ralla-Kaisan (Minna Turunen) kullanhuuhdonta käy sisätiloissa. Kuvauksissa otettu valokuva

Naisten rooli Lapin kullan kimalluksessa on hyvin yksiulotteinen ja lapsellinenkin. On kahta sorttia vaimoja: Jakobin rakastava ja rakastettu Aili ja nimismiehen vaimo (Gunvor Sandkvist), joka elää ikävää elämää miehensä käskytettävänä. Sitten on kaksi nuorempaa naista: kruunulle työskentelevän tarkastajan tytär Rimma (Irina Björklund) ja kapakkalaulaja Ralla-Kaisa (Minna Turunen). Rimma on nuori, hehkeä ja seikkailunhaluinen neitsyt, johon Manninen iskee silmänsä ja näppinsä. Ralla-Kaisa on toisesta päästä, hänkin nuori ja hehkeä, mutta pikemminkin yleinen nainen kuin neitsyt.

Ralla-Kaisa kulkee krouvissa pöydästä toiseen laulujaan laulellen. Nämä kohtaukset ovat nolostuttavan kömpelöitä, vaikka tyylillisesti ne olisivatkin siihen voineet sopia, sillä koko elokuvahan on Hollywoodin kultakauden lännenelokuvien hengenheimolainen. Lapin kullan kimallus on veistetty samasta puusta kuin Anthony Mannin ja James Stewartin 1950-luvun lännenelokuvat. Lindmanin ja luottokuvaaja Pauli Sipiläisen kuvissakin on samaa seikkailijoitten luvatun maan henkeä kuin Mannin filmeissä. Pelkästään kauneutensa tähden mukaan päässeitä kuvia on muutamia, mutta muuten jokaisella kuvalla ja kohtauksella on oma tehtävänsä. Sarja eteneekin ongelmitta kokeneen ohjaajan käsissä.

Lapin kullan kimalluksen sarjaversio on mainio esimerkki siitä, kuinka Lindman oli omimmillaan tv-sarjojen parissa. Ne antoivat vapaammat kädet ohjaajalle, jolle henkilöt, miljööt ja tunnelmat olivat kaikki yhtä tärkeitä. Se onkin onni, sillä Heikki Vuennon käsikirjoitus ei tarjoile yllätyksiä tai monisärmäisiä roolihahmoja. Hyvän ja pahan voi erottaa yhtä helposti vain vanhoissa länkkäreissä, joissa hyvillä on valkoinen ja pahoilla musta hattu. Kuitenkin Lapin kullan kimalluksen päänäyttelijät ovat hyviä ja niin on tarinakin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Siinä on pikkupoikamaista seikkailuhenkeä ja eskapistinen 1800-luvun maailma, jotka kiehtovat.

Tallennejulkaisu:

Kuvakaappauksia DVD:ltä, pakattuina JPG-tiedostoina.   Lapin kullan kimalluksen sarjaversio on olemassa vain ja ainoastaan DigiBeta-nauhana, sillä sarja leikattiin suoraan videolla eikä leikattua filminegatiivia tehty. Niinpä sarjan DVD-julkaisussa on käytetty tuota DigiBeta-nauhaa, joka jättää runsaasti toivomisen varaa etenkin kuvanlaadullisesti. Kuitenkin se on paras säilynyt kopio. Levittäjä: VLMedia / Yle, 2020 Kuvasuhde: 1,78:1 (alkuperäinen) Ääni: Dolby Digital 2.0 Tekstitys: suomi, suomenkielinen ohjelmatekstitys Ikäraja: 7 Aluekoodi: 0 (All Regions) Lisämateriaali: ei mitään