Täältä tullaan, elokuvahistoria! – arvostelussa uudelleen DVD:llä julkaistu Arvottomat (1982)

Manne (Matti Pellonpää) ja Veera (Pirkko Hämäläinen) Arvottomien kuvauksissa otetussa valokuvassa.

Mika Kaurismäen ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva Arvottomat (1982) on kuin tyyni suomalaisversio Jean-Luc Godardin klassikoista Viimeiseen hengenvetoon (1960) ja Laittomat (1964). Päähenkilö on kokopäivätoiminen tiskari ja osa-aikainen pikkurikollinen Manne (Matti Pellonpää), joka joutuu velkojaan paetessaan elämänsä seikkailulle läpi Suomen kesän ja talven. Mukana menossa ovat entinen ja ehkä nykyinenkin rakastettu Veera (Pirkko Hämäläinen), vanha kaveri Harri (Juuso Hirvikangas) ja perässä niin poliisit kuin roistotkin.

Elokuvakoulunsa Münchenissä käyneen 27-vuotiaan Kaurismäen esikoinen oli todella raikas tuulahdus aikansa kotimaiseen elokuvaan. Vaikka tuolloinkin tehtiin hienoja ja aikaa kestäviä kotimaisia elokuvia, niin valtaosa tuotannosta oli kuitenkin uomilleen asettunutta b-luokan tavaraa, joka ei kiinnostanut sen enempää yleisöä kuin niiden tekijöitäkään. Arvottomat sen sijaan oli samoilla linjoilla kuin Tapio Suomisen pari vuotta aiemmin valmistunut Täältä tullaan elämä! (1980), vaikkakin tyylillisesti se on täysin toisenlainen teos. Tärkeä yhdistävä tekijä oli nuorisoa puhutteleva tarina ja kerrontatapa, jotka olivat sitä päivää.

Mannen rooli oli Matti Pellonpään ensimmäinen pääosa valkokankaalla. Kuvauksissa otettu valokuva.

Arvottomissa tapahtumien käynnistäjänä toimii Mannen tapaaminen hänelle lainaamiaan rahojaan velkovan rikollispomon (Esko Nikkari uransa toisessa elokuvaroolissa) kanssa. Hagström ehdottaa Mannelle, että tämä hankkisi velkojensa kuittaamiseksi hänelle erään taulun. Sen jäljittäminen ja varastaminen kuljettavat tarinaa eteenpäin, mutta juonen sijaan Arvottomissa pääosassa ovat roolihahmot, ajankuva ja eriskummalliset, melko irrallisetkin kohtaamiset. Manne, Veera ja Harri ovat milloin yhdessä ja milloin erikseen nuorisoseurantalon tansseissa kuuntelemassa Rauli Somerjokea, sirkusta pyörittävän mustalaisherran (briljantti Veijo Pasanen) vieraina tai kotitaloaan pakkomittaajalta konepistoolin kanssa puolustavan hullun (Paavo Piskonen) pirtissä.

Sirkusjakso on kuin suoraan Federico Fellinin La Stradasta (1954), mutta aivan yhtä näkyviä ja kerrontaan liittyvi’ viittauksia löytyy myös Godardin elokuvien ja muiden eurooppalaisten modernien klassikoiden suuntaan. Arvottomien visuaalinen ilme on kai yhtä paljon Jean-Pierre Melvillen kuin 1970-luvun rosoisten amerikkalaisten rikoselokuvien innoittamaa. Tällä työllä pitkän elokuvan kuvaajana debytoineen Timo Salmisen ja Kaurismäen yhteistyö on ainakin lopputuloksen perusteella sujunut saumattomasti, sillä Arvottomat on huolella valaistu, tarkkaan rajattu ja tunnelmalliselta värimaailmaltaan kertakaikkisen upea.

Näistä ulkomaisista vaikutteistaan huolimatta Arvottomat on erittäin suomalainen elokuva. Työryhmä on nähnyt erittäin paljon vaivaa kuvaamalla elokuvan talvella ja kesällä kaikkina vuorokaudenaikoina niin kaupungissa, maalla kuin Pariisissakin. Rahaa elokuvan tekoon paloi saman verran kuin keskivertoon 2020-luvun kotimaiseen elokuvaan, mutta jokainen penni on hyvin käytetty.

Vaihtelevien miljöitten hyödyntäminen teki Arvottomista liki välittömästi myös dokumentaarisessa mielessä tärkeän elokuvan. Siinä kukoistavat kuolevien pikkukaupunkien kuppilat ja tanssisalit, joista ei nyt liki neljäkymmentä vuotta myöhemmin ole enää merkkiäkään jäljellä. Kaurismäkien lausuntojen perusteella tämä oli tietoistakin katoavan Suomen tallentamista. Elokuvassa pieninä palasina soiva Anssi Tikanmäen sovitus Finlandiasta antaa sekin vaikutelman siitä, että nyt ollaan tallentamassa kotimaan koko kuvaa.

Arvottomista löytyy runsaasti lakonista huumoria ja ironiaa, mutta elokuvan hauskin vitsi on siinä puhuttava kirjakieli. Kun elokuva muuten oli nuorekas ja oman aikansa hermolla, niin näyttelijöiden puhetapa oli vuosikymmenten takaisista elokuvista. Tämä vitsihän on sitten jatkunut tähän päivään saakka Akin elokuvissa.

Tallennejulkaisu:

Tiina (Aino Seppo). Kuvakaappaus suoraan DVD:ltä, pakattuna JPG-kuvana. VLMedian 21. elokuuta 2020 julkaisema uusi DVD-tallenne on identtinen Future Filmin vuonna 2007 julkaiseman DVD:n kanssa. Kuvanlaatu on mainio, vaikka muutama masterointi- tai autorointivirhe käväiseekin kuvassa. Kuvasuhde on alkuperäinen 1,85:1 ja ääniraitana alkuperäinen Dolby Stereo. Levittäjä: VLMedia, 2020 Kuvasuhde: 1,85:1 Ääni: Dolby Digital 2.0 Tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska, englanti Ikäraja: 12 Aluekoodi: 0 (All Regions) Lisämateriaali: Mika Kaurismäen haastattelu (21 minuuttia), traileri ja kuvagalleria.