Kaikkien naisten monni (1952)

Lasse Pöystin uran toinen ohjaustyö Kaikkien naisten monni on yksi onnistuneimmista kotimaisista sotilasfarsseista. Syynä tähän on ennen kaikkea sisällön määrä; elokuvaa ei ole rakennettu yhden vitsin varaan, vaikka se ei yllätyksellinen olekaan. Siinä missä monet Suomen Filmiteollisuuden sotilasfarssit pohjautuivat Topiaksen näytelmiin ja olivat nimenomaan yhden saman vanhan vitsin toistoa vuodesta ja elokuvasta toiseen, Kaikkien naisten monnin pohjana on Joel Laikan romaani, josta Pöysti ja kirjailija ovat käsikirjoituksen laatineet.

Kaikkien naisten monni oli myöskin tuotantoyhtiö Fennada-Filmin ensimmäinen, muttei suinkaan viimeinen sotilasfarssi. Pöystistä tuli tämän filmin myötä yksi niistä harvoista suomalaisista, joka on sekä ohjannut, käsikirjoittanut että näytellyt pääosan yhdessä ja samassa filmissä. Edeltäjiä ja seuraajiakin toki oli ja on, mutta harvassa.

Tämänkin sotilasfarssin pääosassa on yksinkertainen, mutta toisinaan nokkela alokas. Nieminen (Pöysti) saapuu kasarmille pari päivää myöhässä, koska lehmä oli poikinut. Lukutaidottoman ja hyväntahtoisen, mutta sivistystä vaille jääneen nuoren miehen elämä ei tule olemaan helppoa, kun hän joutuu vääpelin (Reino Valkama) silmätikuksi lukutaidottomuutensa ja kurittomuutensa takia. Pikkuhiljaa Nieminen oppii talon tavoille, tai ainakin oppii sen, miten vääpeliä voi höynäyttää. Iloa on myös Toinista (Toini Vartiainen), nuoresta ja nätistä tytöstä, joka on kasarmilla piikana. Vääpelin tavoittelema Toini iskee heti silmänsä Niemiseen, joka ei koskaan iske välittömästi silmiään keneenkään.

Kaikkien naisten monni on esityspituudeltaan pitkälti sotilasfarssien keskikastia, vaikka huomattavasti lyhyempiäkin teoksia tässä lajityypissä on tehty. Kun vielä otetaan huomioon, ettei tässä filmissä ole ensimmäistäkään laulunumeroa (paitsi pieni pätkä, jossa kapteeni ja morsiamensa lauleskelevat pianon ääressä), on selvää, että Kaikkien naisten monni on sotilasfarssiksi joko erityisen sisältörikas tai poikkeuksellisen hidastempoinen. Edellinen vastaus on oikea, kuten todettua. Tapahtumia ja hauskoja vitsejä riittää läpi elokuvan, Pöysti on jälleen loistavassa iskussa näyttelijänä ja ohjaajana kykenevä pitämään filmissä hyvän vauhdin yllä.

Pöystin kanssa elokuvan ohjauksesta on vastannut kuvaajana paremmin tunnettu Esko Töyri, joka kreditoitiin filmissä teknisenä johtajana. Unto Kumpulainen taasen oli tämän filmin kuvaajana. Käytännössä Töyrin tehtävänä on siis ollut elokuvallisen puolen hoitaminen, kun Pöysti on vastannut käsikirjoituksen ja pääosan ohella ainakin näyttelijäohjauksesta, jos ei vähän varsinaisesta filmiohjauksestakin. Niin Pöysti kuin Töyrikin olivat ensimmäistä kertaa sotilasfarssin parissa, joka saattanee osaltaan selittää sen, miksi teos on niin onnistunut; elokuva syntyi lopputuloksesta päätellen innolla, ei pelkällä rutiinilla.

 
LISÄMATERIAALI

Traileri ja lyhytelokuva Uni kolmesta tytöstä.

DVD-JULKAISU

Kuvanlaadun suhteen DVD-julkaisu edustaa samaa linjaa muiden Fennada-Filmin DVD-ensi-iltojen kanssa: ei restaurointia, vaan TV-esityksissä käytetyistä epätarkoista mastereista tehty.