Päin seinää (2014) [Blu-ray]

PÄIN SEINÄÄ
Suomi 2014

Ohjaus: Antti Heikki Pesonen
Käsikirjoitus: Antti Heikki Pesonen
Tuotanto: Miia Haavisto / Helsinki-filmi
Pääosissa: Armi Toivanen, Eero Ritala, Kai Lehtinen, Mimosa Willamo

1 tunti 33 minuuttia

Mitä yhteistä on Antti Heikki Pesosen elokuvalla Päin seinää, J-P Valkeapään Muukalaisella, Jalmari Helanderin Rare Exportsilla, Jan Forsströmin Silmäterällä ja Lauri Maijalan Juoppohullun päiväkirjalla? Kyllä, kaikki ovat miesten ohjaamia, mutta myöskin vähintäänkin hyviä elokuvia, verrattain uusia, esikoisohjauksia – ja ohjaajan itsensä käsikirjoittamia.

Pesonen, joka ohjasi muutama vuosi sitten puolituntisen Korsoteoria-draamakomedian tähtenään Armi Toivanen, sai viime vuonna valmiiksi ensimmäisen pitkän elokuvansa, joka sekin on Vantaalle sijoittuva draamakomedia tähtenään Armi Toivanen. Tällä kertaa Toivanen näyttelee Essiä, nuorta yksinhuoltajaäitiä, jonka teini-ikäinen tytär Takku (Mimosa Willamo) on varsinainen ongelmanuori: erittäin äkkipikainen, väkivaltainen, etukäteen tekojensa seurauksia ajattelematon, omalaatuinen nuori nainen. Koulussa tällaiset nuoret eivät menesty, ei Takkukaan.

Erään välikohtauksen jälkeen Takku joutuu jälleen vaihtamaan koulua ja saa nyt opettajakseen Lassen (Eero Ritala), kannabista polttavan ongelma-aikuisen. Lasse ja Essi ovat vanhoja tuttuja, ja Lasse saattaa olla jopa Takun isä. Kai Lehtisen näyttelemä puliukko Sakke taasen lienee Essin isä, ja kun nämä ensimmäistä kertaa ja täysin sattumalta kohtaavat, Essi suostuttelee Saken ryhtymään tyttärensä koulunkäyntiavustajaksi. Tunneongelmaisen Essin arjessa ovat läsnä pettymys, pelko, kyvyttömyys ilmaista omia tunteitaan, ja kaiken lisäksi todennäköisyys tyttären huostaanotosta kasvaa päivä päivältä.

Kaikesta tästä huolimatta Päin seinää on komedia, ei ääneen naurattava tai erityisen iloinen, mutta komedia kuitenkin. Pesosen elokuvan kaksi naista ovat aitoja ihmisiä, kiinnostavia ja välittämisen arvoisia. Sakke ja Lasse ovat samanlaisia poikia, mutta parinkymmentä vuotta erottaa Lassen samanlaisesta elämäntilanteesta kuin missä Sakke on nyt. Lasse ei ole erilainen, nuoria innostava opettaja, vaan pikemminkin vanhentunut ongelmanuori, jollaista ei pitäisi päästää opettajaksi – mutta ehkä vähemmän oppilaidensa kaltainen opettaja ei työssään menestyisi senkään vertaa.

Pesosta ja aiemmin mainittuja esikoisohjaajia yhdistää myös yksi tärkeä piirre, joka myös erottaa heidät toisistaan: koulutetun suomalaisen elokuvantekijän tavanomaiseksi muodostuneesta muotista poikkeaminen. Päin seinää on draamakomedia, jossa sekä draama että komiikka ovat jatkuvasti läsnä. Aarne Tapolan komeasti kuvaama ja Hanna Kuirinlahdin huomaamattomasti (eli hyvin) leikkaama elokuva on samanlainen kapinoija kuin moni nuori: armoton, mutta lopulta sieltä jostain kuitenkin löytyy sydäntä. Yllättävänkin paljon, sillä filmin lopussa ei mennä niin syville vesille kuin mihin olisi ollut mahdollisuus.

Mutta jos debytoiva ohjaaja-käsikirjoittaja on tehnyt hyvää työtä, ovat sitä tehneet elokuvan nuoret näyttelijätkin. Roolistaan sivuosa-Jussin voittanut Willamo on loistava, joka parhaimmillaan varastaa show'n kokeneemmilta kollegoiltaan ilman näkyvää yrittämistäkin. Takun parasta ja ainoaa ystävää näyttelevä Konsta Väliheikki esiintyy hänkin hyvin luontevasti debyyttiroolissaan.

Ainoa selkeästi häiritsevä tekijä elokuvassa on paikoitellen erittäin kehno artikulointi; repliikeistä on toisinaan mahdotonta saada selvää. Siitä ei voi syyttää ketään muuta kuin näyttelijöitä.

LISÄMATERIAALI

Korsoteoria- ja Sano kiitos ja tanssi -lyhytelokuvat.

BLU-RAY-JULKAISU