Näyttelijälegenda Albert Finney on kuollut

Albert Finney elokuvassa Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun (1960). Kuva: Atlantic Film

Brittiläisen elokuvan historian suurimpiin tähtiin lukeutuva Albert Finney kuoli perjantaina 82-vuotiaana, The Hollywood Reporter kertoo. Vuonna 2007 syöpädiagnoosin saanut Finney oli syntynyt toukokuun 6. päivänä vuonna 1936.

Royal Academy of Dramatic Arts -koulusta, kotimaassaan alansa arvostetuimmasta oppilaitoksesta valmistuneen Finneyn ura alkoi teatterissa. Myöhemmällä teatteriurallaan Finney oli kahdesti Tony-ehdokkaana.

Finneyn elokuvauran alussa ohjaaja-tuottaja Tony Richardsonilla oli keskeinen rooli. Nuori tähtikokelas teki valkokangasdebyyttinsä Laurence Olivierin poikana Richardsonin ohjaamassa Kun hymy hyytyy -draamassa, joka sai ensi-iltansa muutamaa kuukautta ennen Karel Reiszin työläisnuorisokuvausta Lauantai-illasta sunnuntaiaamuun. Richardsonin tuottama mustavalkoelokuva antoi Finneylle yhden tämän uran ikimuistoisimmista päärooleista karskina työläisnuorukaisena, jolla on parikin naista kierroksessa. Reiszin esikoiselokuva on malliesimerkki brittiläisestä uuden aallon elokuvasta, eikä se ole menettänyt hohdokkuuttaan yli puolessa vuosisadassakaan. Reisz ja Finney tekivät myöhemmin yhdessä vielä Rikoksen painon (1964).

 
Finney Hercule Poirot'na elokuvassa Idän pikajunan arvoitus (1974). Kuva: Universal Pictures

Sanoi ei Arabian Lawrencelle

Finney kieltäytyi Arabian Lawrencen (1962) pääosasta, koska se olisi merkinnyt myös usean vuoden sopimusta yhden ja saman studion kanssa. Peter O'Toole sai Finneyn sijaan näytellä nimiroolin yhdessä kaikkien aikojen elokuvista, mutta Finneynkään kohtalo ei ollut surkea. Richardson kokeili vaihteeksi komediaa ja valitsi Finneyn näyttelemään nimiroolia 1700-luvulle sijoittuvassa Tom Jones – hulivilihurmurissa (1963). Parhaan elokuvan Oscarilla palkittu elokuva oli valtava yleisömenestys ympäri maailman ja toi Finneylle tämän uran ensimmäisen Oscar-ehdokkuuden.

Yksi Finneyn 1960-luvun tärkeimmistä elokuvista oli Stanley Donenin romanttinen komedia Peukalokyydillä vihille (1967), jonka toisena suurena tähtenä nähtiin Audrey Hepburn. Ronald Neamen ohjaaman Saiturin joulun (1970), musiikkipainotteisen filmatisoinnin Charles Dickensin  klassikosta, keskiössä on alle nelikymppisen Finneyn loistava suoritus iäkkäänä Scroogena. Finney palasi musikaalitunnelmiin vielä John Hustonin Anniessa (1982), jossa Finney näytteli rahaan rakastunutta ja perheensä unohtanutta Warbucksin isää.

Vielä näitäkin komeampi suoritus oli Hercules Poirot'n osa Sidney Lumetin ohjaamassa Idän pikajunan arvoituksen filmatisoinnissa vuodelta 1974. Suurilla tähtinäyttelijöillä miehitetyssä elokuvassa Finneyllä on pääosa, jossa Finney loi Agatha Christien hahmosta erittäin herkullisen ja koomisen hahmon. Finneyn eläytyminen rooliinsa on verratonta katseltavaa, ja siitä irtosi näyttelijän uran toinen Oscar-ehdokkuus.

Finneyn viimeinen elokuva 1970-luvulla oli Ridley Scottin esikoisohjaus Kaksintaistelijat (1977).

Finney ja Greta Sacchi elokuvassa Elämän oppitunnit (1994). Kuva: Paramount Pictures

Viisi Oscar-ehdokkuutta

1980-luvun alkupuolella Finneyn elokuvaroolit vähenivät entisestään, mutta harvat esiintymiset olivat sitäkin parempia ja paremmissa elokuvissa. Peter Yatesin ohjaama sovitus Ronald Harwoodin Pukijasta tarjosi Finneylle hienon roolin teatteria ja itseään rakastavana vanhana kiertuenäyttelijänä, jonka viimeiset viikot ovat käsillä. Näyttelijäsuuruuden asioita on viime aikoina hoitanut hänen uskollinen pukijansa (Tom Courtenay myös loistoroolissa). Finney sai Pukijasta kolmannen Oscar-ehdokkuutensa ja heti perään neljännen John Hustonin elokuvasta Tulivuoren juurella (1984). Siinä Finneyn näyttelemällä konsulilla oli toisenlainen katkera loppu.

Coenin veljesten Miller's Crossingissa (1990) Finney nähtiin toisessa pääosassa irlantilaislähtöisenä gangsterina kieltolain ajan Yhdysvalloissa. Mike Figgisin ohjaama Elämän oppitunnit (1994) oli toinen valkokangassovitus Terence Rattiganin näytelmästä, jossa vanhan sisäoppilaitoksen vanha ja kovana pidetty opettaja joutuu kohtaamaan totuuden ja itsensä viimeisinä työpäivinään.

Useamman vuoden hiljaiselon ja vähemmän onnistuneiden elokuvien jälkeen Finney palasi parrasvaloihin Steven Soderberghin Erin Brockovichilla (2000). Finney näytteli elokuvan miespääosassa lakimiestä, joka kyhää joukkokannetta erästä suuryhtiötä vastaan yhdessä nimihenkilön (Julia Roberts) kanssa. Roberts voitti roolistaan Oscarin, mutta Finneyn oli tyytyminen viidenteen ehdokkuuteensa. Finney nähtiin samana vuonna myös Soderberghin Trafficin (2000) sivuosassa.

Myöhemmin Finney teki kaksi elokuvaa Tim Burtonin kanssa, Big Fishin (2003) ja ääniroolin Corpse Bride -animaatiossa (2005), sekä tohtori Albert Hirschin roolin Bourne-elokuvasarjan kolmannessa ja neljännessä osassa. Näyttelijälegenda teki myös toisen ja viimeisen yhteisen elokuvansa sekä Ridley Scottin että Sidney Lumetin kanssa. Edellisen kohdalla kyse oli Mainiosta vuodesta (2006) ja jälkimmäisen kohdalla Before the Devil Knows You're Deadista (2007).

Finneyn viimeiseksi elokuvaksi jäi Sam Mendesin Skyfall (2012).

Finney ja Audrey Hepburn elokuvassa Peukalokyydillä vihille (1967). Kuva: Stanley Donen Films