DVD-arvostelussa Teräsleidit: Kuin viimeistä päivää (2025), jossa Eero Saarinen kukoistaa

Pamela Tolan ohjaama ja osin käsikirjoittama jatko-osa juuri ennen koronaepidemiaa ensi-iltansa saaneelle Teräsleideille on edeltäjälleen uskollinen, joskin – ironista kyllä – aikuismaisempi elokuva. Vanhat rouvat ovat toki edelleen hölmöjä ja elokuvan päähenkilöitä.

Inkeri (Leena Uotila) asuu A-luokan vanhainkodissa, jossa asukkaita kuolee kuin kärpäsiä. Vanhainkotiin sijoittuvasta murhamysteeristä ei ole kyse, vaan Inkerin identiteettikriisistä: hän kuulee kirjansa joutuvan makuloitavaksi, lähtee pelastamaan jäännöserää ystäviensä kanssa ja kohta jo etsii kadonnutta käsikirjoitustaan vuosikymmenten takaa.

Inkerin menossa ovat mukana täysillä elänyt ja sitä täysillä toitottava Raili (Seela Sella) sekä tämän kanssa asuva, hössöttäjä ja kotiorja Kerttu (Sanna-Kaisa Palo). Reissun varrella mukaan tarttuu seikkailunnälkäinen ikätoveri, jota Eero Saarinen näyttelee loistavasti. On liki rikollista, miten vähän Saarista on ymmärretty käyttää valkokangaselokuvissa. Hänen näyttelemänsä, suhteellisen selväjärkinen Matti on elokuvan ainoa uskottava roolihahmo, sillä muut kun ovat hölmöjä seniilejä vailla hetkiä, jolloin ajatus kulkisi kirkkaana. Pirjo Lonka puolestaan näyttelee Inkerin ylikontrolloivaa tytärtä, joka on hahmona enemmän inhorealismia tai seurainnäyttämöä kuin huumoria.

Käsikirjoitus on koottu vähäisistä, moneen kertaan käytetyistä aineksista, mutta se on tehty ammattitaidoilla ja pitämällä toiminta riittävän yksinkertaisena. Valmis elokuva tuntuu kuitenkin reilusti liian pitkältä, mutta kohtausten sisäinen rytmi toimii – niitä vain on suotta liikaa.

Aarne Tapolan anamorfisena kuvaamassa elokuvassa on epäskarppeja laitoja, mutta kokonaisuus ja etenkin värimaailma ovat oikein miellyttäviä. Myös suomalainen tie-elokuva voi näyttää hyvältä silloin, kun tuottaja ei ole tehnyt sponsorointisopimuksia ketjujen kanssa ja sijoittanut kaikkia pysähdyksiä joihinkin ketjumyymälöihin. Ehkä osittain siitä syystä – sponsorointisopimuksen puutteesta – tässä elokuvassa ei käydä ABC:n asemalla, vaan SEO:lla, jossa on vielä vanhan ajan huoltoaseman tunnelmaa. 

Pitkän matkan vaikutelmaa ei elokuvasta synny, joten se on kaiketi kuvattu mahdollisimman lähellä pääkaupunkiseutua. Mutta, perkele, sentään Suomessa, sekin on jo paljon tänä päivänä.