Blu-ray-arvostelussa Anemone (2025): Daniel Day-Lewisin paluu kameroiden eteen

Paul Thomas Andersonin ohjaaman Phantom Threadin (2017) kuvausten jälkeen Daniel Day-Lewis ilmoitti lopettavansa näyttelemisen ja jäävänsä eläkkeelle. Se päätös ei pitänyt kymmentäkään vuotta, sillä toissa syksynä 67-vuotias näyttelijä palasi kameran eteen poikansa Ronanin esikoisohjauksessa Anemone (2025), jonka he ovat yhdessä kirjoittaneet.

Anemonessa pääosassa ovat roolihahmot, Day-Lewisin näyttelemä kovaluonteinen erakko ja tämän veli (Sean Bean), joka vuosien tai vuosikymmenten jälkeen yhtäkkiä ilmestyy veljensä oven taakse. Elämänsä ehtoopuolelle ehtineet veljekset muistelevat menneitä, erityisesti isäänsä ja muita lapsuutensa sekä nuoruutensa ikäviä kokemuksia. Vasta elokuvan loppupuolella (tai ainakin tuntuvan pitkän ajan jälkeen) elokuvan juoni näyttäytyy: isoveli on tullut pyytämään pikkuveljeään palaamaan kaupunkiin ja puhumaan järkeä hylkäämälleen pojalle, joka aikoo värväytyä sotilaaksi isänsä ja setänsä tapaan.

Isä ja poika Day-Lewis ovat koonneet käsikirjoituksensa varsin vähäisistä aineksista, eikä ohjaajana kokematon poika ole onnistunut tekemään siitä kiinnostavaa saati tasapainoista elokuvaa.

Pikkuhiljaa elokuvan edetessä kuvaan astuu maaginen realismi, ja mukana on myös kauniita yksittäisiä kuvia, joskin myös muutama hemmetin epävakaa seurantaotos. Elokuvan kiinnostavimmat hetket (ja ehkä ainoa syy sen katsomiseen) ovat Day-Lewisin monologit, jotka A-luokan näyttelijä esittää kaikella taidollaan. Se, että monologi on kiinnostavin osa teosta, kertonee paljon elokuvan muodosta ja sisällöstä.