4K UHD -arvostelussa Predator: Badlands (2025)

Liki 40 vuoden takaisen Predator – saalistajan (1987) kuudes jatko-osa Prey (2022) aloitti tarinan uudelleen, mutta aiempaa yksinkertaisemmassa muodossa (sikäli kuin se oli edes mahdollista). Se oli pätevä viihde-elokuva, ei mitään muuta, ja sen ohjannut Dan Trachtenberg teki sille viime vuonna kaksi jatko-osaa, joista toinen on suoratoistolevitykseen tehty animaatio ja toinen suuren budjetin live action -valkokangaselokuva Predator: Badlands.

Dimitrius Schuster-Koloamatangi näyttelee Predator-elokuvien verenhimoisten ihmissaalistajalajin nuorta vesaa Dekiä, joka joutuu veljensä kanssa kohtaamaan isänsä sadismin. Yksin hengissä selvinnyt Dek lähtee kostoretkelle toiselle planeetalle, jossa ei ole paljon muuta kuin koskematonta luontoa. Matkallaan hän kohtaa Thian (Elle Fanning), alaruumiistaan eroon joutuneen ihmismäisen robotin, joka on kaikkea sitä, mitä Dek ei ole: kaunis sisältä ja ulkoa. Tuttavuus on Dekille ensimmäinen laatuaan, mutta hiljalleen karski ja primitiivinen saalistaja alkaa löytää ainakin jonkinlaisen yhteisen sävelen Thian kanssa. Yhteinen tavoitekin heille syntyy.

Preystä on Predator: Badlandsissa jäljellä tapahtumien sijoittuminen keskelle luontoa, mutta muuten se menee eri suuntaan: ei ole ihmistä päähenkilönä eikä nuorta tyttöä sankarina, vaan pikemminkin länkkärimäinen juoni ja tarina erilaisista ”ihmisistä”, jotka kohtaavat sattumalta ja jotka yhteisen päämäärän saavuttamiseksi matkustavat yhdessä läpi aution erämaan. Hyvin geneerinen ja tasapaksu elokuva ei herätä juuri minkäänlaisia tunteita.

Elokuva on kuvattu digitaalisena ja 4,5K-tasoisena, mutta vaikka kuva itsessään on miellyttävä ja sävykäs, ei siinä ole mitään säväyttävää.