Kauhunkierteen ohjaaja Nicolas Roeg on kuollut

Nicolas Roeg elokuvansa Two Deaths (1995) kuvauksissa. Kuva: BBC

Brittiläinen elokuvaohjaaja ja kuvaaja Nicolas Roeg kuoli perjantai-iltana 90-vuotiaana, BBC uutisoi. Roeg oli syntynyt Lontoossa elokuun 15. päivänä vuonna 1928.

Roegin elokuvaura alkoi 1940-luvun loppupuolella ja eteni tuttuja studioelokuva-ajan latuja pitkin kuvausryhmän klaffipojasta lopulta kuvaajaksi ja ohjaajaksi saakka. Roeg kuvasi ensimmäiset elokuvansa 1960-luvun alussa, mutta pääkuvaajana toimisen ohellakin hän työskenteli myös kameraoperatöörinä, muun muassa David Leanin Arabian Lawrencen (1962) ja Tohtori Zivagon (1966) tuotannoissa.

1960-luvun puolivälissä Roeg oli kuvaajana kahden ulkomaalaisen ohjaajan Englannissa kuvaamassa elokuvassa: Roger Cormanin kauhuklassikossa Punaisen surman naamio (1964) ja François Truffaut'n Fahrenheit 451:ssä (1965). Etenkin työskentely Truffaut'n kanssa näytti poikineen Roegille lisätöitä, sillä pian sen jälkeen hän kuvasi suurehkoja yhdysvaltalais-brittiläisiä yhteistuotantoja: Richard Lesterin hittikomedian Sattuipa hassusti matkalla Forumiin (1966) ja romanttisen draaman Petulia (1968) sekä John Schlesingerin ohjaaman Thomas Hardy -filmatisoinnin Kaukana maailman menosta (1967).

Walkabout. Kuva: Roeg

Nottinghill klo 11.17 ja Walkabout

Roeg debytoi ohjaajana Donald Cammelin käsikirjoittamalla Nottinghill klo 11.17:llä (1970), jossa lontoolainen gansteri (James Fox) etsii turvapaikkaa omalaatuisen rokkarin (Mick Jagger) luota. Cammel myös kreditoitiin elokuvan toisena ohjaajana, mutta Roeg oli kameran varressa ja oli epäilemättä suuremmassa roolissa elokuvallisessa toteutuksessa.

Nottinghill-elokuva kuvattiin jo vuonna 1968, mutta sen levitys alkoi takkuilevasti New Yorkista ja Euroopan-ensi-iltansa elokuva sai Suomessa, useita kuukausia ennen Isoa-Britanniaa.

Jo ennen Nottinghillin ensi-iltaa, kesällä 1969, Roeg aloitti seuraavan elokuvansa kuvaukset, ja nyt hän oli yksin vastuussa ohjauksesta sekä viimeisen kerran myös kuvauksesta. James Vance Marshallin romaaniin pohjautuvassa Walkabout – erämaan vangeissa (1971) eri aika ja eri maailmat kohtaavat, kun Australian erämaassa piknikillä oleva perheenisä alkaa yht'äkkiä ammuskella teini-ikäistä tytärtään ja tämän pikkuveljeä kohti. Lapset pakenevat erämaahan, jossa heidän selviytymisensä on pitkälti uuden tuttavuuden, aboriginaalin pojan, ansiota. Elokuvan pääosissa nähtiin Jenny Agutter, Roegin poika Luc sekä David Gulpilil.

Walkabout sai ensi-iltansa Cannesin filmifestivaalien pääkilpasarjassa. Roegin poikkeuksellinen, suorastaan ainutlaatuinen elokuva ei ollut taloudellinen menestys, mutta siitäkin on vuosikymmenten varrella tullut klassikko. Vielä vuosikymmentenkin jälkeen elokuvassa nähtävät eläinten tapot ja 17-vuotiaan Agutterin viaton alastonkohtaus herättivät keskustelua, mutta sensurointi on kuitenkin vältetty.  Walkabout on esitetty Suomen televisiossa kerran, vuonna 2001, ja julkaistu DVD:llä vuonna 2009. Teatterilevitystä se ei saanut.

Donald Sutherland ja Sharon Williams elokuvassa Kauhunkierre. Kuva: Paramount

Kauhunkierre

Suuremman yleisön tietoisuuteen Roeg tuli Kauhunkierteellä (1973), jonka pohjana on Daphne Du Maurierin novelli tyttärensä menettäneestä pariskunnasta. Toivoessaan surun helpottavan, mies lähtee Venetsiaan lomalle ja samalla tekemään töitä. Toive osoittautuu turhaksi, sillä pian isä alkaa nähdä välähdyksiä punanuttuisesta tyttärestään.

Du Maurierin muista teoksista oli syntynyt jo useita filmatisointeja, tunnetuimpina Alfred Hitchcockin Rebecca (1940) ja Linnut (1963). Roegin elokuva on samalla kunnianosoitus Hitchcockin teoksille, eritoten siinä on viittauksia Vertigoon (1958), mutta esimerkiksi rytmin osalta elokuvat eroavat toisistaan täysin. 

Kauhunkierteen pääosissa nähtiin Donald Pleasence ja Julie Christie. Christien kanssa Roeg oli työskennellyt jo kuvatessaan Fahrenheit 451:n, Kaukana maailman menosta ja Petulian. Sutherlandista oli tullut nimi Alan J. Pakulan Klute – rikosetsivän (1971) miespääosan myötä.

Kauhunkierteeseen liittyy Roegin elokuvien suurin kohu: Sutherlandin ja Christien sänkykohtauksesta on puhuttu sittemmin vähintään yhtä paljon kuin elokuvan loppukohtauksesta. Tarinan mukaan Christien silloinen miesystävä Warren Beattykin uskoi Christien ja Sutherlandin todella harrastaneen seksiä kameran edessä, ja tästä syystä Beatty yritti puuttua elokuvan julkaisuun. Kauhunkierteen sänkykohtaus oli aikanaan harvinaisen realistinen, mutta edes Suomessa Valtion elokuvatarkastamo ei vaatinut sitä sensuroitavaksi.

David Bowie on mies toisesta maailmasta. Kuva: Studio Canal

The Man Who Fell to Earth

Roegin seuraava elokuva valmistui vasta vuonna 1976. Brittiläiset tekijät saivat etukäteen myytyä scifi-elokuvansa Yhdysvaltain-oikeudet Paramount Picturesille, jonka lupaaman rahan turvin elokuva tuotettiin. David Bowien tähdittämästä The Man Who Fell to Earthista (1976) tuli sitten yksi 1970-luvun muutamista poikkeuksellisen omalaatuisista scifi-elokuvista. Siinä Bowien näyttelemä toisen planeetan asukas tulee Maahan viedäkseen maapallon veden kotiplaneetalleen. Huumehöyryinen elokuva on Roegia värikkäimmillään, visuaalisesti korkeatasoinen luomus, johon toisaalta suurella yleisöllä tuntui olleen vaikeuksia samastua. Paramount Pictureskin muutti mielensä elokuvan nähtyään, ja tuottajilla oli vähällä jäädä luu käteen. Lopulta rahaa tuli ja tappiot vältettiin, mutta esimerkiksi Suomessa The Man Who Fell to Earthia ei nähty.

Roegin kultakauden voi sanoa päättyneen Bad Timingiin (1980), kohua herättäneeseen tarinaan nuoren naisen (Theresa Russell) ja tämän psykiatrin (Art Gartfunkel) värikkäästä suhteesta. Elokuvaa Iso-Britanniassa levittäneen Rankin mukaan kyseessä oli "sairaiden ihmisten tekemä sairas elokuva sairaille ihmisille". Joka tapauksessa se herätti keskustelua ja kiinnostusta, mutta ei levitysoikeuksien ostajissa.

Theresa Russell elokuvassa Bad Timing. Kuva: Rank

25-vuotias Russell ja 54-vuotias avioituivat vuonna 1982, ja niinpä Russell nähtiin myös useissa miehensä myöhemmissä elokuvissa. Roegin myöhemmistä elokuvista suurimpia ovat Eureka (1983) ja Kuka pelkää noitia? (1990), joista edellisen tähtinä nähdään Gene Hackman, Russell, Rutger Hauer, Mickey Rourke ja Joe Pesci, jälkimmäisen pääosia näyttelevät Anjelica Huston, Mai Zetterling ja Rowan Atkinson.

Tositapahtumien innoittama Eureka on hidastempoinen epookkidraama kultakuumeen aikaan rikastuneesta miehestä, jonka aikuinen tytär miehineen päättää tappaa ukon rahojen toivossa. Samaan aikaan kaksi liikemiestä on miehen rahojen perässä. Petos on rikkaan miehen elämässä lähellä, eikä raha tuonut hänellekään onnea. Eurekan levitys jäi Yhdysvalloissa varsin pienimuotoiseksi, eikä se saanut laajaa teatterilevitystä Euroopassakaan. Roald Dahlin lastenkirjaan pohjautuva Kuka pelkää noitia sen sijaan tuli jopa Suomen elokuvateattereihin, mutta sen menestys ei ollut kaksista ja sen jälkeen Roegin elokuvat eivät saaneet laajaa levitystä edes ohjaajan kotimaassa.

Roegin ohjaamia pitkiä elokuvia ovat myös Yhtä tyhjän kanssa (1985), Aution saaren unelma (1986) ja Dennis Potterin kirjoittama Track 29 (1988), jossa Gary Oldman teki yhden ensimmäisistä rooleistaan.