dorothymalonepaholaisenenkelit1
Dorothy Malone ja Rock Hudson elokuvassa Paholaisen enkelit (1957). Kuva: Universal Pictures

Oscar-palkittu näyttelijä Dorothy Malone kuoli perjantaina Dallasissa 93:n vuoden ikäisenä, The Hollywood Reporter uutisoi. Malone oli syntynyt Chicagossa tammikuun 30. päivänä vuonna 1924, toisten lähteiden mukaan vuonna 1925.

Malone teki valkokangadebyyttinsä jo teini-ikäisenä, mutta vuosien ajan hän sai vain pieniä osia B-luokan elokuvissa. 1940-luvulla hänet nähtiin tosin myös muutamissa A-luokan filmeissä, muun muassa Michael Curtizin Yössä ja päivässä (1942) sekä Howard Hawksin Syvässä unessa (1946), jossa kirjakauppiasta näytellyt Malone pääsi näyttelemään Humphrey Bogartin kanssa.

Monien muiden nuorten naisnäyttelijöiden tapaan Malone sai ensimmäiset suuret roolinsa lännenelokuvista. Raoul Walshin ohjaamassa Coloradon sankarissa (1949) Malonen vastanäyttelijänä oli Joel McCrea, Gordon Douglasin Nevadan kultarosvoissa (1950) puolestaan Randolph Scott, jonka kanssa hänet nähtiin myös Seikkailija Montanasta -lännenfilmissä (1955) Lesley Sandersin ohjauksessa. 1950-luvulla Malone alkoikin profiloitua entistä vahvemmin nimenomaan lännenelokuvien näyttelijäksi, mutta elokuvat olivat useimmiten pienen budjetin tuotantoja. Olipa Malonella naispääosa itsensä Roger Cormanin Five Guns West -esikoiselokuvassakin (1955).

dorothymalonesyvauni1
22-vuotias Dorothy Malone ja Humprey Bogart elokuvassa Syvä uni (1946). Kuva: Warner Bros.

1950-luvulla Malone nähtiin myös kahdessa Dean Martinin ja Jerry Lewisin komediassa, Yö kummitussaarella- ja Vaarattomia vakoilijoita -filmeissä vuosina 1953 ja 1955. Jälkimmäisessä elokuvassa Malone näytteli Martinin hahmon ihastusta, kun taas Lewisin ihastuksena nähtiin Shirley MacLaine.

Malonen uran kenties merkittävin roolisuoritus oli Douglas Sirkin melodraamassa Tuuleen kirjoitettu (1956). Malone näyttelee alkoholisoitunutta nuorta nymfomaania, joka on veljensä (Robert Stack) kanssa viettänyt etuoikeutettua elämää teksasilaisen öljymiljonäärin perheessä. Siitä huolimatta, että näillä on aina ollut kaikkea, heillä ei ole minkäänlaista onnea rakkaudessa. Vuonna 1945 ilmestyneeseen, tositapahtumiin perustuvaan romaaniin pohjautuvan elokuvan tähtiä olivat Rock Hudson ja Lauren Bacall. He jäivät kuitenkin ilman Oscar-ehdokkuuksia, kun taas Malone ja Stack saivat molemmat ehdokkuutensa. Malone lopulta voitti parhaan naissivuosan Oscarin, uransa ensimmäisen ja viimeisen.

Tuuleen kirjoitetun ansiosta Malone pääsi pois B-luokan lännenelokuvien parista ja sai naispääosan James Cagneyn rinnalta Tuhatkasvoisesta miehestä (1957). Sirk puolestaan palkkasi luottonäyttelijänsä Hudsonin sekä Malonen ja Stackin myös Paholaisen enkeleihin (1957), ensimmäisen maailmansodan aikaan sijoittuvaan rakkausdraamaan. Art Napoleonin ohjaamassa Liian paljon, liian varhain -draamassa (1958) Malone näytteli pääroolin tositarinassa näyttelijä John Barrymoren ja tämän tyttären ongelmallisesta suhteesta. Barrymoren roolin näytteli Errol Flynn.

Malonen viimeiset suuret roolit olivat jälleen lännenelokuvissa. Edward Dmytrykin ohjaamassa Laissa ja väkivallassa (1958) Henry Fondan, Richard Widmarkin ja Anthony Quinnin näyttelemät revolverimiehet selvittelevät välejään Warlockin kaupungissa, ja Malone nähdään Quinnin roolihahmon entisenä heilana. Robert Aldrichin ohjaamassa Viimeisessä auringonlaskussa (1961) Rock Hudson näyttelemä sheriffi ja Kirk Douglasin roisto joutuvat tekemään yhteistyötä, mutta sheriffi menee rakastumaan autettavan karjatilallisen vaimoon (Malone).

dorothymaloneviimeinenauringonlasku1
Rock Hudson, Dorothy Malone, Carol Lynley ja Kirk Douglas elokuvassa Viimeinen auringonlasku (1961). Kuva: Brynaprod

Alle nelikymppisenä Malone oli vailla elokuvarooleja, mutta televisiosta hän löysi pitkän pestin Pikkukaupungissa tapahtuu -saippuasarjasta. Suomessakin paremmin alkuperäiseltä Peyton Place -nimeltään tunnettu sarja tarjosi Malonelle töitä neljäksi vuodeksi, minkä aikana hän filmasi peräti 430 jaksoa. Malonen osalta sarja päättyi vuonna 1968, kun hän erehtyi moittimaan roolihahmonsa toimettomuutta ja joutui siitä hyvästä kirjoitetuksi pois koko sarjasta.  Malone haastoi tuotantoyhtiön oikeuteen vaatien huippuluokan korvauksia, mutta tapaus sovittiin oikeuden ulkopuolella.

Peyton Placen jälkeen Malone nähtiin yhä useissa televisiosarjoissa ja -elokuvissa, mutta vain harvakseltaan valkokankaalla. Näistä elokuvista ainoat yleisömenestykset olivat Alistair MacLeanin romaaniin pohjautuva Miljonäärien laiva (1977) ja Paul Verhoevenin eroottinen trilleri Basic Instinct – vaiston varassa (1992), jossa Malone nähtiin perheensä murhanneena Hazel Dobkinsina. Verhoevenin jättihitti jäi Malonen viimeiseksi näyttelijätyöksi.

dorothymalone1
Dorothy Malone mainoskuvassa 70 vuotta sitten.

Ensi-illat

Perjantai 22.3.

usjuliste luontosinfoniajuliste

puutarhajuhlatjuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

miehiajapoikiajuliste vedenneitojuliste aiti19juliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja