Harry Dean Stanton 1926–2017

Harry Dean Stanton elokuvassa Paris, Texas. Kuva: Road Movies Filmproduktion

Yhdysvaltain arvostetuimpiin näyttelijöihin lukeutunut Harry Dean Stanton kuoli perjantaina 91-vuotiaana. Vanhuuteen losangelesilaisessa sairaalassa kuollut Stanton oli syntynyt Kentuckyssa 14. heinäkuuta vuonna 1926.

Vuonna 1954 ensimmäisen kerran televisiossa näytellyt ja pari vuotta myöhemmin valkokangasdebyyttinsä tehnyt Stanton näytteli uransa aikana noin 200:ssa elokuva- ja tv-tuotannossa. Yksi hänen viimeisistä rooleistaan oli Carl Roddin rooli David Lynchin uudessa Twin Peaks -sarjassa, jonka ensiesitys päättyi hiljattain. Stanton palasi asuntovaunualueen omistajan rooliin, jota hän näytteli jo Lynchin Twin Peaks: Tuli kulje kanssani -elokuvassa (1992). Stanton ja Lynch työskentelivät yhdessä myös Villin sydämen (1990), The Straight Storyn (1999), Inland Empiren (2006) sekä Hotel Room -televisiosarjan (1993) parissa.

Stanton oli näyttelijöiden näyttelijä, kollegoidensa ja työtovereidensa arvostama sivuosien tulkki. Milloin sympaattista vanhusta, milloin taas rikollispomoa näytellyt Stanton tuli Suomen kansalle tutuksi Wim Wendersin Paris, Texasin (1984) myötä. Stanton nähdään elokuvassa kaiken taakseensa jättäneenä, sivilisaation pariin palaavana kulkurina, Travis Hendersonina. Kyseessä oli Stantonille poikkeuksellisesti päärooli, vaikka elokuvan varsinainen tähti ja kassamagneetti olikin Nastassja Kinski. Loistavat arvostelut saanut elokuva oli osittain Kinskin suosion ansiosta suuri yleisömenestys Euroopassa: elokuva, joka ei Yhdysvalloissa mahtunut ensi-iltavuotensa sadan katsotuimman joukkoon, veti Ranskassa yli kaksi miljoonaa ja Suomessakin yli 100 000 katsojaa.

Stanton elokuvassa Alien – kahdeksas matkustaja (1979). Kuva: Fox

Mies, joka teki yhden ensimmäisistä filmirooleistaan Alfred Hitchcockin Väärässä miehessä (1956), oli koko uransa ajan mukana merkkielokuvissa. 1960-luvulla Stantonilla oli sivuosa Stuart Rosenbergin Lannistumattomassa Lukessa (1967), ja seuraavan vuosikymmenen puolella Stanton teki enemmän mieleenpainuneita kuin unhoon vaipuneita filmejä. Roolien suuruus vaihteli, mutta Stanton oli mukana sellaisissa elokuvissa kuten Monte Hellmanin Two-Lane Blacktop (1971), Sam Peckinpahin Pat Garrett ja Billy the Kid (1973), Francis Ford Coppolan Kummisetä osa II (1974) ja Ridley Scottin Alien – kahdeksas matkustaja (1979). Scottin kauhuklassikossa Stanton nähtiin Brettinä, yhtenä epäonnisen avaruusaluksen teknikoista.

Stantonin tunnetuimpiin elokuviin lukeutuvat myös John Carpenterin Pako New Yorkista (1981) ja Christine – tappaja-auto (1983), Alex Coxin Repo Man (1984), John Hughesin Pretty in Pink (1986), Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus (1988) ja Frank Darabontin Vihreä maili (1999).