Jeanne Moreau on kuollut – eurooppalaisen elokuvan suuri tähti

Jeanne Moreau elokuvassa Hissillä mestauslavalle (1958). Kuva: Lux

1960-luvun kuuluisiimpiin eurooppalaisnäyttelijöihin lukeutuva Jeanne Moreau on kuollut 89 vuoden ikäisenä, The Hollywood Reporter uutisoi. Lehden mukaan Ranskan presidentin kanslia on vahvistanut Moreaun kuoleman. Moreau oli syntynyt Pariisissa tammikuun 23. päivänä vuonna 1928.

16-vuotiaana teatterista innostunut Moreau teki ensimmäisen teatteriroolinsa 19 vuoden ikäisenä. Ensimmäisessä elokuvaroolissaan hänet nähtiin vuonna 1949, ja seuraavan vuosikymmenen puoliväliin mennessä Moreau nähtiin jo useiden filmien naispäärooleissa.

Jean-Marc Bory ja Moreau elokuvassa Yö kuuluu rakkaudelle (1958). Kuva: Lux

Uuden aallon elokuvan suuri tähti

Moreau teki kansainvälisen läpimurtonsa Louis Mallen esikoisohjauksessa Hissillä mestauslavalle (1958), josta on tullut yksi ranskalaisen elokuvan suurista klassikoista. Moreau näytteli filmissä Florencea, joka suunnittelee rakastajansa kanssa aviomiehensä murhaamista. Elokuva, johon Miles Davis sävelsi musiikin, sai kotimaassaan lähes kaksi miljoonaa katsojaa. Mallen ja Moreaun yhteistyö jatkui heti samana vuonna: Yö kuuluu rakkaudelle on tarina Moreaun näyttelemästä onnettomasta aviovaimosta, jonka mies kutsuu vaimonsa kaksi ystävää illalliselle. Toinen ystävistä on vaimon rakastaja. Ranskassa 2,6 miljoonaa katsojaa saanut elokuva toi Moreaulle ja Mallelle palkinnot Venetsian filmifestivaaleilta.

Malle ja Moreau työskentelivät yhdessä vielä kahdesti. Ylistetty Virvatuli (1963) on tarina Maurice Ronet'n näyttelemän miehen alkoholismista ja Viva Maria! (1965) taasen suuren budjetin länkkärikomedia, jonka pääosissa nähdään miesten sijaan kaksi naista, Moreau ja Brigitte Bardot.

Mallen kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat merkittävässä asemassa ranskalaisen uuden aallon elokuvan synnyssä. Tämän liikkeen keulakuviin lukeutuneen François Truffaut'n kanssa Moreau työskenteli kolmesti. Ensin hän teki cameo-roolin Truffaut'n esikoiselokuvassa 400 kepposta (1959) ja sen jälkeen naispääosan Jules & Jimissä (1962). Jälkimmäinen on kuvaus kahdesta ystävyksestä, jotka rakastuvat samaan naiseen. Morsian pukeutui mustaan -draamassa (1968) Moreau näyttelee onnetonta, itsemurhaakin yrittänyttä naista, joka alkaa hurmata miehiä ja tappaa heidät.

Malle ja Truffaut eivät suinkaan olleet ainoita Ranskan uuden aallon ohjaajia, joiden kanssa Moreau työskenteli. Jean-Luc Godardin kanssa yhteistyö jäi vain cameo-rooliin Nainen on aina nainen -klassikossa (1961), mutta Roger Vadimin hittielokuvassa Vaarallisia suhteita (1959) ja Jacques Demyn Enkelten lahdessa (1963) Moreaulla oli pääosat. Yli 70 vuotta kestäneen elokuvauransa aikana Moreau työskenteli lukuisten eri ohjaajien kanssa.

Moreau, Henri Serre ja Oskar Werner elokuvassa Jules & Jim (1962). Kuva: SEDIF

Tähti yli rajojen

Moreaun 1960-luvun suuriin klassikkoihin lukeutuvat myös Michelangelo Antonionin Yö (1961), Luis Buñuelin Kamarineidon päiväkirja (1964) sekä Orson Wellesin elokuvat Oikeusjuttu (1962) ja Falstaff (1965). Wellesin kanssa Moreau teki kolmannenkin elokuvan, The Deepin (1970), joka jäi kesken, kuten monet Wellesin viimeisistä elokuvahankkeista. Yhden filmin verran Moreau työskenteli myös Rainer Werner Fassbinderin (Querelle, 1982) ja Luc Bessonin (Tyttö nimeltä Nikita, 1990) kanssa.

1970-luvulle tultaessa Moreau alkoi olla sen ikäinen, ettei hänelle enää löytynyt yhtä loistokkaita rooleja. Moreau, jonka äiti oli syntyjään britti, näytteli Wellesin elokuvien lisäksi englanninkielisiä rooleja useissa muissakin elokuvissa. Näistä tunnetuimpia ovat esimerkiksi Joseph Loseyn Eeva (1962) ja Varjojen vanki (1976), John Frankenheimerin ohjaama Juna (1964), Carl Foremanin Voittajat (1964), Anthony Asquith'n Keltainen Rolls-Royce (1964), Tony Richardsonin Palava kesä (1966) ja Merimies Gibraltarista (1967), Gordon Flemyngin Suuri Katariina (1968), William A. Frakerin Monte Walsh (1970), Elia Kazanin Viimeinen valtias (1976) ja Wim Wendersin Maailman ääriin (1991). Moreaun viimeisiä suuria englanninkielisiä elokuvia ovat Billy Hopkinsin romanttinen draama Rakastaa, ei rakasta (1996) ja Andy Tennantin samaan lajityyppiin kuuluva Ikuisesti sinun (1998).

Yksi Moreaun viimeisistä elokuvista oli Gebo et 'lombro (2012), jossa hänet nähtiin yhdessä Claudia Cardinalen, toisen 1960-luvun supertähden, kanssa. Elokuvan ohjasi Manoel de Oliveira, joka oli kuvausten aikaan yli 100-vuotias.

Moreaun mukana kuoli merkittävä osa 1960-luvun eurooppalaisen elokuvan historiaa. Hänen kaltaisiaan ei enää tule: näyttelijöitä, jotka nähdään pääosissa Mallen, Truffaut'n, Antonionin, Demyn ja Buñuelin kaltaisten ohjaajien elokuvissa.