Roger Moore on kuollut 89-vuotiaana

Roger Moore Kuuraketin (1979) kuvauksissa. Kuva: MGM

Brittinäyttelijä Roger Moore kuoli tänään 89-vuotiaana syöpään kotimaassaan Sveitsissä, hänen perheensä tiedotti Twitterissä. Moore oli syntynyt Lontoossa lokakuun 14. päivänä vuonna 1927.

Koko maailman tietoisuuteen Moore tuli Simon Templarina 1960-luvun suosikkisarjassa Pyhimys. Muutama vuosi sarjan päättymisen jälkeen hänet valittiin uudeksi James Bondiksi Sean Conneryn ja George Lazenbyn jälkeen. Moore näytteli Bondin roolin kaikkiaan seitsemässä elokuvassa vuosina 1973–1985.

Collegen kesken jättänyt Moore aloitti elokuvauransa pienillä avustajan tehtävillä 1940-luvun puolivälissä. Samoihin aikoihin hänet värvättiin kotimaansa armeijaan, josta palattuaan Moore lähti opiskelemaan näyttelijäntyötä Royal Academy of Dramatic Artiin. Moore jatkoi pienten elokuvaroolien näyttelemistä, näytteli ensimmäisen kerran televisiossa vuonna 1949 ja 1950-luvun alusta lähtien toimi myös valokuvamallina mainostaen muun muassa miesten neulepaitoja.

Vuonna 1954 Moore solmi seitsenvuotisen sopimuksen Hollywoodin MGM-studion kanssa, mutta filmitähteä hänestä ei vielä tuolloin tullut. Yritystä ei kuitenkaan puuttunut: ensitöikseen Moore nähtiin sivuosassa Richard Brooksin ohjaamassa Muistojeni Pariisissa (1954), jonka pääosaa näytteli Elizabeth Taylor. Se oli suurempi yleisömenestys kuin Glenn Fordin tähdittämä Katkennut sävel (1955), jossa Moorella oli toinen miespääosa. Kuninkaan varkaassa (1955) Moore pääsi näyttelemään maanmiehensä David Nivenin kanssa. Lana Turnerin tähdittämässä Kruunussa ja miekassa (1956) Moore näytteli suuren roolin. Kun elokuva ei menestynyt, MGM vapautti hänet sopimuksestaan.

Roger Moore Ivanhoen tähtenä. Kuva: Screen Gems Television

Filmiura vaihtuu tv-työhön

Elokuvauran epäonnistuttua Moore palasi kotimaahansa ja sai kiinnityksen Ivanhoe-televisiosarjan pääosaan. Walter Scottin vuonna 1819 ilmestyneeseen romaaniin löyhästi pohjautuva koko perheen sarja oli tuotannossa kahden vuoden ajan, vuosina 1958–1959. Scottin romaanista oli valmistunut suuri Hollywood-filmatisointi vuonna 1952.

Televisiotähteys jatkui Yhdysvalloissa, jossa Moore nähtiin kestovieraana kahdessa lännensarjassa, The Alaskansissa ja Maverickissa. Jälkimmäisessä sarjassa Moorella oli rooli James Garnerin näyttelemän Maverickin serkkuna. Samaan aikaan Moore alkoi saada jälleen elokuvarooleja varsinkin Gordon Douglasin ohjaamista elokuvista. Taivaan vihassa (1959) Moore pääsi miespääosaan Caroll Bakerin vastanäyttelijäksi, Rachel Caden synneissä (1961) Moore oli toisessa miespääosassa Angie Dickinsonin ja Peter Finchin näytellessä pääosia.

1960-luvun alussa Moore palasi kotimaahansa, mutta kävi sitä ennen filmaamassa kaksi elokuvaa Italiassa.

Roger Moore Pyhimyksen Simon Templarina. Kuva: CBS Television

Pyhimyksenä maailmantähteyteen

1960-luvun alussa tv-tuottaja Lew Grade keksi tehdä Leslie Charterisin Pyhimys-romaanien pohjalta samantyylisen televisiosarjan. Grade palkkasi sarjan pääosaan, herrasmiesvaras Simon Templariksi, 34-vuotiaan Mooren, jonka tämänkertainen kiinnitys kestikin peräti seitsemän vuotta. Pyhimystä tehtiin vuosina 1962–1929 kaikkiaan 118 jaksoa, ensin mustavalkoisena ja myöhemmin väreissä. Ympäri maailman suuren suosion saavuttanut sarja tuotti tekijöilleen voittoa arviolta yli 350 miljoonan punnan edestä. Mooresta oli myös tullut äveriäs mies, mutta ennen kaikkea maailmankuulu tv-tähti.

Pyhimyksen menestys ei kuitenkaan välittömästi tehnyt Mooresta filmitähteä. Pian sarjan valmistumisen jälkeen hänet nähtiin kahdessa brittielokuvassa, nyt jo kiistattomana päätähtenä ja Basil Deardenin pikkuklassikossa Elä kahdesti (1970) jopa kaksoisroolissa. Suurempaa yleisöä Moore joutui kuitenkin tavoittelemaan edelleen televisiosta.

Tony Curtis ja Roger Moore veijareina ja pyhimyksinä. Kuva: ITV Studios

Veijareita ja pyhimyksiä

Yhdessä Pyhimyksen jaksossa Templar lyöttäytyy yhteen teksasilaisen öljymiljonäärin kanssa monacolaisella kasinolla. Tästä syntyi ajatus uudesta televisiosarjasta, jossa Moore näyttelee brittiläistä hienostomiestä ja joku yhdysvaltalaistähti puolestaan köyhistä oloista öljymiljonääriksi noussutta jenkkiä. Jälkimmäiseen rooliin valikoitui 1950-luvun suuri filmitähti Tony Curtis, jonka ura oli 1970-luvun alussa jo hiipunut.

Veijareita ja pyhimyksiä -nimen saanut sarja noudatteli Pyhimyksen tyyliä. Menestys ei ollut yhtä suuri kaikkialla, vaikka monissa Euroopan maissa sarjasta tulikin suurmenestys. Vuosien 1971–1972 aikana sarjaan tuotettiin kaikkiaan 24 jaksoa.

Roger Moore ja Jane Seymour elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (1973). Kuva: MGM

Pitkä kiinnitys James Bondiksi

Vuonna 1972 elokuvatuottaja Albert Broccoli aloitti uuden James Bondin metsästyksen. Sean Connery oli näytellyt Ian Flemingin romaaneista tuttua salaista agenttia kuudessa suurmenestyselokuvassa vuosina 1962–1971. Jo siinä välissä, Hänen majesteettinsa salaisessa palveluksessa -elokuvaa (1969) tehtäessä, Connery oli kieltäytynyt rooliin palaamisesta, ja hänet korvattiin George Lazenbylla. Nyt Connery oli siirtynyt syrjään pysyvästi, joten elokuussa 1972 Broccoli ja Moore allekirjoittivat sopimuksen Bond-filmistä.

Moore teki debyyttinsä salainen agentti 007:nä elokuvassa Elä ja anna toisten kuolla (1974). Ohjaajana oli Guy Hamilton, joka oli jo ohjannut kaksi Conneryn Bond-filmiäkin. Uusi näyttelijä korosti hahmon ja koko elokuvan maailman koomista puolta, vieden elokuvasarjaa entistäkin viihteellisempään suuntaan. Yleisömenestys todisti Mooren onnistuneen, eikä aihetta näyttelijän vaihtamiseen tullut pitkään aikaan. Ohjaajat ja vastanäyttelijät vaihtuivat, vuodet vierivät, Moore vanheni ja hiukset harvenivat, mutta aina vain kansa halusi nähdä hänet rakkaana salaisena agenttinaan. Kun hänet nähtiin roolissa viimeisen kerran vuonna 1985, oli Moore jo 58-vuotias.

Vasta Bond-filmien myötä Mooresta tuli filmitähti. Erityisen tiheään häntä ei valkokankaalla nähty, mutta varsinkin 1970-luvulla Moore teki useita kohtalaisen ja erittäin hyvin menestyneitä toiminta- ja seikkailuelokuvia: Joka pirua kutsuu (1976), Villihanhet (1978), Pääkalloprikaati (1979), Kaappaus Pohjanmerellä (1980) ja Merten sudet (1980). Seuraavalla vuosikymmenellä Moore keskittyi lähinnä Bondien tekoon, vaikka näytteli välillä Kanuunankuularallin (1980) kaltaisissa B-elokuvissa.

1990-luvun alun jälkeen Moore nähtiin valkokankailla ja televisiossa melkeinpä vain cameo-rooleissa. Elämänsä ehtoopuolella hän keskittyi hyvään elämään, hyväntekeväisyystyöhön ja muistelmiensa kirjoittamiseen. Elokuva- ja televisiokatsojien mieleen hän jää komeana ja karismaattisena herrasmiehenä, jonka kaikessa toiminnassa iloisuudella ja huumorilla oli tärkeä osansa.