Blu-ray-arvostelussa Honey Don't (2025), Ethan Coenin lesbotrilogian toinen osa

Ethan Coenin toinen soolo-ohjaus Honey Don’t jatkaa Drive-Away Dollsin aloittamaa lesbotrilogiaa, jonka kolmannen osan eteneminen tuotantoon lienee epätodennäköistä johtuen kahden ensimmäisen huonosta vastaanotosta.

Drive-Away Dollsin tapaan tyylilaji on komedia ja pääosassa on Margaret Qualley, mutta eri roolihahmoilla ja itsenäisellä tarinalla. Tällä kertaa Qualley on Honey, analogiseen aikaan mieltynyt yksityisetsivä, joka alkaa selvittää häntä kuoliniltanaan tavoitelleen nuoren naisen epäilyttävää liikennekuolemaa. Siinä hänellä ovat apunaan itsevarmuus ja itsepuolustustaidot sekä viehättävä ulkomuoto, joka tosin toimii tässä tapauksessa häntä vastaan.

Tapausta tutkiessaan Honey tutustuu poliisiaseman todistevaraston tiskillä työskentelevään naiseen (Aubrey Plaza) ja aloittaa seksisuhteen tämän kanssa. Mysteerin selvittäminen jääkin täysin taka-alalle kerronnan keskittyessä lesboiluun sekä paikallisen huijarisaarnaajan (Chris Evans) seksintäyteiseen kaksoiselämään.

Kuten komediat yleensä, on Honey Don’t enemmän roolihahmo- kuin juonivetoinen, mutta aina juoni ei mene niin solmuun kuin tässä. Sivuhenkilöiden omia sivujuonia on useita, eikä niillä ole yhteyttä pääjuoneen, mutta toisaalta roolihahmot ovat aina olleet Coenin veljesten elokuvien omaleimaisinta antia. Nyt Ethan on jatkanut tätä tuttua ja helposti tunnistettavaa linjaa omissa soolo-ohjauksissaan, toisin kuin Joel, jonka ohjaama The Tragedy of Macbeth (2021) on sinänsä kelpo Shakespeare-filmatisointi, mutta ei siinä ole mitään coenmaista ja sen toteutuskin on tekotaiteellista hienostelua mustavalkokuvauksineen ja academy-kuvasuhteineen. Honey Don’t ei taatusti ole tekotaidetta eikä hienostelua, ellei kehnoa filmiesitystä muistuttavaa kuvan ilmettä oteta huomioon. Alkupuolella kuva on pahimmillaan häiritsevän hehkuva ja lepattava, mutta rauhoittuu jonkin ajan kuluttua (tai sitten silmä ehtii tottua siihen).

Yksi elokuvan hauskimmista keksinnöistä on sen alkutekstijakso, joka valitettavasti on tehty lähes kokonaan tai yksinomaan CGI-tekniikan avustuksella, koska budjetti ei tällaisessa elokuvassa yksinkertaisesti riittäisi aidosti tekemiseen.