Guy Hamilton, neljän Bond-filmin ohjaaja, on kuollut
Guy Hamilton ja Honor Blackman Kultasormen kuvauksissa. MGM.
Neljä James Bond -seikkailuelokuvaa 1960- ja 1970-luvuilla ohjannut Guy Hamilton kuoli keskiviikkona Mallorcalla 93 vuoden ikäisenä. Mallorcalla asunut Hamilton oli syntynyt Pariisissa 16. syyskuuta 1922. Hamiltonin kuolemasta uutisoi The Hollywood Reporter.
Hamilton tuli elokuva-alalle 1940-luvun loppupuolella ja ehti oli apulaisohjaajana Carol Reedin Kolmannessa miehessä (1949) sekä John Hustonin Afrikan kuningattaressa (1951), ennen kuin teki ohjausdebyyttinsä Näkymättömällä silmukalla (1952). Rikoselokuvilla uransa aloittaneen Hamiltonin läpimurtoelokuva oli brittiläis-yhdysvaltalaisena yhteistuotantona valmistunut Paholaisen oppipoika (1959), joka oli komediallinen kuvaus Yhdysvaltain vapaussodasta. Elokuvan pääosissa nähdään Kirk Douglas, Burt Lancaster ja Laurence Olivier.
Robert Mitchumin tähdittämän Ristitulessa-oikeussalidraaman (1964) jälkeen Hamilton palkattiin ohjaamaan kolmas osa Terence Youngin aloittamaan James Bond -elokuvasarjaan. Kultasormesta (1964) tuli huomattava yleisömenestys, joka keräsi noin 125 miljoonan dollarin lipputulot vain kolmen miljoonan dollarin budjetilla. Elokuva palkittiin Oscarilla parhaista äänitehosteista. Sean Conneryn tähdittämää Kultasormea on usein pidetty yhtenä parhaimmista Bond-filmeistä.
Kultasormen jälkeen Young, Lewis Gilbert ja Peter R. Hunt ohjasivat kukin yhden Bond-filmin, ennen kuin Hamilton palasi ohjaamaan Conneryn viimeisen "virallisen" Bond-seikkailun, Timantit ovat ikuisia (1971). Hamiltonin työ Bondin parissa jatkui päänäyttelijän vaihtumisen jälkeenkin: hän ohjasi Roger Mooren kaksi ensimmäistä Bondia, Elä ja anna toisten kuolla (1973) ja 007 ja kultaisen aseen (1974). Hänen piti ohjata myös 007 – rakastettuni (1977), mutta hän jätti projektin ohjatakseen Supermanin (1978) toiselle studiolle. Lopulta Hamilton jätti Supermaninkin, jolloin Richard Donner korvasi hänet ja sai aikaiseksi maailmanlaajuisen hittielokuvan.
Hamiltonin kyvyt toimintakohtausten ohjaajana ja jännityksen luojana eivät olleet käytössä pelkästään neljässä Bond-elokuvassa. Kultasormen jälkeen hän ohjasi tuottaja Harry Saltzmanille agenttielokuvan Hautajaiset Berliinissä (1966), jonka päähenkilö Harry Palmer oli nähty jo Sidney J. Furien Salaisen agentin kansiossa (1965). Palmeria näytellyt Michael Caine nähtiin myös Hamiltonin seuraavassa elokuvassa, erittäin suuritöisessä ja kalliissa sotafilmissä Taistelu Englannissa (1969), joka kuvasi Ison-Britannian ja Natsi-Saksan välistä ilmasotaa. Taistelu Englannista maksoi enemmän kuin Timantit ovat ikuisia- ja Elä ja anna toisten kuolla -elokuvat yhteensä.
Bond-uransa jälkeen Hamilton ohjasi Navaronen haukat (1978) jatkoksi J. Lee Thompsonin Navaronen tykeille (1961). Alistair MacLeanin romaaniin pohjautuneen sota-ajan trillerin pääosissa nähtiin Harrison Ford ja Robert Shaw. Navaronen haukat oli sekin menestys, mutta jäi kauas Navaronen tykkien yleisönsuosiosta ja arvostuksesta. Hamilton tarttui seuraavaksi kahteen Agatha Christie -aiheeseen, Tuijottavaan katseeseen (1980) ja Rikokseen auringon alla (1982), jotka pursusivat tuttuja Hollywood-tähtiä. Nämäkin elokuvat olivat eräänlaisia jatko-osia 1970-luvun suosituille Christie-filmatisoinneille, Idän pikajunan arvoitukselle (1974) ja Kuolemalle Niilillä (1978).
Richard Shapirin romaaniin pohjautuneen Remo Williams – aseeton ja vaarallinen -toimintakomedian (1985) jälkeen Hamilton ohjasi vielä rikoskomedian Anna tulta, kultaseni (1989)