Ohjaaja James Foley kuoli 71-vuotiaana
James Foley (keskellä) ja Madonna elokuvan Who's That Girl (1987) kuvauksissa. Kuva: Warner Bros.
Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja James Foley kuoli 6. toukokuuta aivosyöpään, joka oli diagnosoitu noin vuotta aiemmin. Hän oli syntynyt Brooklynissa New Yorkissa 28. joulukuuta 1953. Kuolemasta kertoi Deadline.
Etelä-Kalifornian yliopiston elokuvakoulun käynyt Foley debytoi pitkän elokuvan ohjaajana nuorisoromanssilla Kovis (1984), joka oli Chris Columbuksen ensimmäinen tuotettu käsikirjoitus. Aidan Quinn ja Daryl Hannah näyttelivät päärooleja.
Seuraava elokuva oli Nicholas Kazanin kirjoittama rikostarina Elossa todistamaan (1986), joka ei herättänyt teatterilevityksessä katsojien kiinnostusta, mutta on sittemmin saanut ansaisemansa yleisön. Tuoreeltaan se kilpaili Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnosta.
Elokuvassa Sean Penn ja Chris Penn näyttelevät veljeksiä, jotka lähtevät aikuisuuden kynnyksellä ammattirikollisisänsä (Christopher Walken) jalanjäljille rötösten maailmaan, kunnes isäukon kylmyys ja moraalittomuus paljastuu heillekin. Naispääosaa, Sean Pennin roolihahmon tyttöystävää, näytteli Mary Stuart Masterson.
Madonnan tähdittämä romanttinen komedia Who’s That Girl (1987) ei juuri kehuja kerännyt ja Pohjois-Amerikassa se floppasi lippuluukuillakin, mutta Euroopassa oli toisin. Suomessa Foleyn kolmannen ohjaustyön näki yli 40 000 elokuvissakävijää.
Jim Thompsonin vuonna 1955 ilmestynyt romaani menneisyytensä virheitä pakenevan nyrkkeilijän ja kohtalokkaan naisen kohtaamisesta oli lähtökohtana elokuvalle Loppuun asti (1990). Jason Patric näyttelee miespääosaa ja Rachel Ward nuorta ja kaunista leskeä, joka houkuttelee ja manipuloi päämäärättä kuljeskelevan miehen avukseen kidnappaukseen.
Foleyn viidennestä elokuvasta tuli hänen koko uransa paras: David Mametin Pulitzer-palkittu näytelmä Glengarry Glen Ross muuttui ensemble-tyyppiseksi elokuvaksi, jossa Al Pacino, Jack Lemmon, Alec Baldwin, Alan Arkin, Ed Harris ja Kevin Scacey näyttelevät saman kiinteistönvälitysfirman työntekijöitä. Myyntitykit kilpaili Venetsian filmifestivaalin pääpalkinnosta ja poiki Oscar-ehdokkuuden Pacinolle. Jälkimaine ja suosio tallennelevityksessä on ollut aivan toista luokkaa kuin elokuvan menekki heti tuoreeltaan; seikka, joka pätee useisiin Foleyn elokuviin.
Foley ja Pacino tekivät yhdessä heti perään pienen epookkidraaman Two Bits (1995), joka pyöri Yhdysvalloissakin vain muutamassa teatterissa. Vuotta myöhemmin ohjaaja sai valmiiksi kaksi elokuvaa, Fearin ja The Chamber.
The Chamber pohjautuu John Grishamin romaaniin Kammio, mutta se ei menestynyt missään, vaikka lakimieskirjailijan teosten filmatisoinnit olivat siihen saakka menneet kuin kuumille kiville. The Chamber, jossa Gene Hackman näyttelee kuolemaantuomittua murhamiestä, ei edes tuotu Suomen teattereihin. Epäonnistunut teos tuntuu enemmän draamalta kuin psykologiselta jännäriltä, jollainen se pyrkii olemaan.
Fear puolestaan oli teinipoppari Mark Wahlbergin läpimurto elokuvanäyttelijänä, mutta muuten tyypillinen nuorisolle suunnattu jännityselokuva. Wahlbergin vastanäyttelijänä nähtiin niin ikään uransa alussa ollut Reese Witherspoon.
Wahlberg näytteli myös Foleyn elokuvassa Kovaa peliä Chinatownissa (1998), jossa hongkongilainen toimintaelokuvatähti Yun-Fat Chow yritti Hollywood-läpimurtoa Jackie Chanin tapaan.
Confidencessa (2003) Edward Burnsin näyttelemä huijari joutuu tekemisiin mafiapomon (Dustin Hoffman) ja tämän kätyreiden kanssa. Se oli sentään keskinkertainen elokuva, toisin kuin Foleyn kolme viimeistä elokuvaa.
Halle Berryn ja Bruce Willisin tähdittämä Perfect Stranger – vaara verkossa (2007) on b-luokan jännityselokuva, jonka jälkeen Foley vietti useita vuosia televisiosarjojen parissa. Sitä ennen hän oli ohjannut musiikkivideoiden lisäksi televisioon vain yhden jakson Twin Peaksista.
Paluu valkokangaselokuvien pariin tapahtui Fifty Shades Darkerilla (2017) ja Fifty Shades Freedillä (2018), jotka olivat jatkoa erinomaisesti menestyneelle, Sam Taylor-Johnsonin ohjaamalle b-luokan eroottiselle jännärille Fifty Shades of Grey (2015). Myös Foleyn ohjaamat jatko-osat saivat suuren yleisön elokuvateattereissa, mutta laadukkaita nekään eivät ole.