Pentti Siimes 1929–2016

Pentti Siimes alikersantti Määttänä Tuntemattomassa sotilaassa (1955). KAVI

Näyttelijä Pentti Siimes kuoli torstai-iltana pitkäaikaiseen sairauteen 87 vuoden ikäisenä, Yle uutisoi. Siimes teki mittavan uran suomalaisen elokuvan, teatterin ja television palveluksessa. Hänen elokuvauralleen kertyi pituutta peräti 65 vuoden verran.

Pentti Kalevi Siimes syntyi Helsingissä syyskuun 10. päivänä vuonna 1929. Hän kävi Suomen Teatterikoulun vuosina 1951–1953, ja valmistuttuaan Siimes kiinnitettiin Suomen kansallisteatterin näyttelijäksi. Siimeksen ura Kansallisteatterissa kesti yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta. Kansallisteatterista eläkkeelle vuonna 1994 jäänyt Siimes näytteli 2000-luvun alussa usean vuoden ajan Helsingin kaupunginteatterin Kvartetti-näytelmässä. Näyttelijätyöstä hän luopui lopullisesti vasta vuonna 2008.

Siimeksen elokuvaura alkoi jo vuonna 1943 avustajatehtävällä Hannu Lemisen Valkoisissa ruusuissa, jota seurasi 1950-luvun alussa useita muita pieniä avustajarooleja. Siimeksen ensimmäinen varsinainen elokuvarooli oli Aarne Laineen ohjaamassa Kasarmin tyttäressä (1954), jonka naispääosan näyttelyt Elina Pohjanpää avioitui Siimeksen kanssa vuonna 1956.

Matti Ranin, Kaarlo Halttunen, Martti Romppanen, Heikki Heino ja Pentti Siimes elokuvassa Kasarmin tytär (1954). KAVI

Kasarmin tyttären kanssa samana vuonna Siimes sai suuremman roolin William Markuksen Taikayöstä, joka oli ensimmäinen elokuva, jonka julisteeseen Siimeksen nimi päätyi. William Markuksesta tuli Siimeksen elokuvauran alkupuolen tärkeimpiä ohjaajia; he tekivät yhdessä kuusi elokuvaa ja Markus antoi Siimekselle myös ensimmäisen filmipääosan. Rikoksen poluille eksyneistä veljeksistä kertovan Rakkaus kahleissa -filmin (1955) päänäyttelijöinä nähtiin Siimes ja Åke Lindman, Rakas varkaani -komedian (1957) pääparina olivat Siimes ja tuore aviovaimo Elina Pohjanpää, Miriamissa (1957) Siimes näytteli Anneli Saulin näyttelemään nimihenkilöön rakastuvaa nuortamiestä, Autuas eversti -komediassa (1958) pääroolin iäkkäänä nimihahmona ja sivuosan Mika Waltari -filmatisoinnissa Verta käsissämme (1958).

Kaikki William Markuksen ohjaustyöt olivat Suomen Filmiteollisuuden (SF) tuotantoa. Ylipäätään Siimes näytteli 1960-luvun alkuun saakka lähes yksinomaan SF:n tuotannoissa.

Samana vuonna, jolloin Siimes sai ensimmäisen pääosansa Rakkaus kahleissa -draamassa, hänet nähtiin erittäin merkittävässä alikersantti Määtän roolissa Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa (1955). Väinö Linnan tuoreeseen menestysromaaniin pohjautunut suurelokuva olisi jo yksistään riittänyt lunastamaan Siimekselle paikan suomalaisen elokuvan historiasta.

Pentti Siimes elokuvassa Herra sotaministeri (1957). KAVI

Jack Witikan ohjaamassa Silja – nuorena nukkuneessa (1956) Siimes nähtiin päähenkilöä kosiskelevana Honkkeli-Väinönä ja Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa Tyttö lähtee kasarmiin (1956) huono-onnista Heikkiä, jota hänen siskonsa (Pohjanpää) lähtee valepuvussa sijaistamaan armeijaan. Tyttö lähtee kasarmiin aloitti Siimeksen ja Tarkaksen yhteistyön, joka jatkui vielä kahdella komedialla, Herra sotaministeri (1957) ja Vihdoinkin hääyö... (1957). Herra sotaministerissä Siimes näytteli suuren pääroolin vertailuviraston harmittomana virkailijana, josta leivotaan uusi sotaministeri. Molemmissa elokuvissa Siimeksen vastanäyttelijänä nähtiin Heidi Krohn.

Siimeksen aktiivinen elokuvaura loppui samalla, kun suomalaisen elokuvan studiokausi päättyi vuonna 1963.  1960-luvun alussa Siimes ehti kuitenkin näytellä kolme uransa merkittävimpiin lukeutuvaa roolia Matti Kassilan elokuvissa Komisario Palmun erehdys (1960), Kaasua, komisario Palmu! (1961) ja Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Mika Waltarin dekkariromaaneihin pohjautuneet elokuvat antoivat Siimekselle mahdollisuuden näytellä kolmea eri roolia: ensimmäisessä elokuvassa hän oli Aimo Rykämö, toisessa Kurt Kuurna ja kolmannessa toimittaja Nopsanen. Komisario Palmun erehdys oli vielä muiden näyttelijöiden juhlaa, mutta Siimes oli oleellinen osa kahta jatko-osaa. Siimeksen värikkäät, energiset ja hauskat roolisuoritukset jäivät kuitenkin ilman palkintoraatien tunnustusta, eikä Siimes koko urallaan voittanut ensimmäistäkään Jussi-palkintoa.

Joel Rinne ja Pentti Siimes elokuvassa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962). Fennada-Filmi

Kassila sai houkuteltua Siimeksen takaisin elokuvien pariin näyttelemään yhtä pääosista Äl' yli päästä perhanaa -komediassa (1968) ja sen jälkeen koomisen sivuroolin menestyskomediassa Meiltähän tämä käy (1973). Siimeksen ja Spede Pasasen yhteistyö oli alkanut televisiossa jo 1960-luvun alkupuolella, mutta ensimmäiset yhteiset elokuvansa he tekivät vasta 1970-luvun puolivälissä. Siimes nähtiin ensin hajamielisenä professorina Ere Kokkosen ohjaamassa Viu-hah hah-taja -hittikomediassa (1974), jota seurasi rakastaja Nylkysen rooli Uuno Turhapuron aviokriisissä (1981) ja Aivokaisen osa elokuvassa Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982). Viimeisen suuren elokuvaroolinsa Siimes teki Kokkosen poliisikomediassa Liian iso keikka (1986).

1990-luvulla Siimes palasi 1950-luvulta tuttujen sotilasfarssien pariin Ere Kokkosen Vääpeli Körmy -elokuvasarjassa, jonka neljässä ensimmäisessä osassa hän näytteli eversti Tossavaisen roolin. 1990-luvun aikana Siimes nähtiin myös Kassilan viimeisessä elokuvassa, Kaikki pelissä (1994), ja Taru Mäkelän esikoispitkässä Pikkusisar (1999).  Uuden vuosituhannen puolella Siimes näytteli enää vain kolmessa elokuvassa, Ere Kokkosen Uuno Turhapuro – This is My Lifessa (2004), Aku Louhimiehen Riisutussa miehessä (2006) ja Miika Soinin Thomaksessa (2008). Thomas oli Siimeksen ja Lasse Pöystin ensimmäinen yhteinen elokuva.

Siimeksen lähes viisikymmenvuotinen televisioura kattaa niin draamaa kuin komiikkaakin, vaikka parhaiten Siimes muistetaankin koomisista rooleistaan. Speden eri ohjelmissa vierailun lisäksi Siimes hauskuutti Suomen kansaa muun muassa Parempi myöhään -sketsiohjelmassa (1979), Kissa vieköön -sketsisarjassa (1988) ja Veikko Huovisen Hamstereissa (1982). Siimes palkittiin Telviksellä parhaana miesesiintyjä vuosina 1980, 1981 ja 1982.