Blu-ray-arvostelussa Brian De Palman Kuolema tulee kahdesti (1984), jossa Takaikkuna kohtaa Vertigon ja pornoteollisuuden

Miten niin lahjakas visuaalinen tarinankertoja kuin Brian De Palma on viitsinyt melkein koko uransa ajan tehdä pastisseja Alfred Hitchcockin elokuvista? Viittauksia, toisinaan jopa häiritsevän ilmeisiä toisintoja Hitchcockin elokuvista löytyy melkeinpä kaikista hänen elokuvistaan. Kaikkein eniten De Palma jäljittelee Hitchcockia elokuvissaan Verinen veitsi (1972), Naisen kahdet kasvot (1976), Tappava tunnustus (1980), Kuolema tulee kahdesti (1984) ja Kahdet kasvot (1990).

Kuolema tulee kahdesti on tästä joukosta paras, tunnelmallisin, nokkelin ja seksikkäinkin; toisaalta De Palman elokuvista visuaalisesti ansiokkain saattaa olla Michelangelo Antonionin mestariteoksen Blow Up – erään suudelman varjossa (1966) erinomainen uudelleenfilmatisointi ja -sovitus Blow Out – viimeinen todistaja (1981).

Kuten hauskasta suomenkielisestä nimestä voi päätellä, Kuolema tulee kahdesti kertoo seksistä: seksuaalisuudesta, seksikkyydestä, seksuaalisesta vetovoimasta ja seksuaalisesta pakkomielteestä.

Craig Wasson näyttelee Jakea, hyvin sympaattista kolmikymppistä miestä, joka näyttelee parhaillaan B-luokan kauhuelokuvassa ja haaveilee kunnon roolista. Erään kuvauspäivän päätteeksi hän saa naisystävänsä kiinni rysän päältä ja lähtee saman tien taakseen katsomatta. Taakse jää myös asunto, sillä se oli naisen oma. Jake on tyhjätasku vailla kotia, mutta sitten näyttelijäkurssille ilmaantunut uusi kasvo Sam (Gregg Henry) tarjoaa tälle asuntoa; ei omaansa, vaan rikkaan kaverinsa luksusasuntoa korkealla kukkulalla. Sam kertoo luvanneensa olla talovahtina kaverilleen, mutta muut menot painavat päälle. Jake suostuu ilomielin vahtimaan ökytaloa mukavalta vaikuttavan uuden tuttavuuden puolesta.

Jo ennen Samin lähtöä Jake näkee olohuoneen kaukoputkella kaukana kukkulan alapuolella asuvan talon ikkunan. Huoneen hämärästä erottuu tarpeeksi: kasvot eivät näy, mutta selvästi kyseessä on hyvännäköinen nainen, joka parhaillaan räplää värkkiään. Pakkomielle on syntynyt. Seuraavina päivinä Jake yrittää löytää tuon naisen ja tehdä lähempää tuttavuutta. Sitä yrittäessään hän ajautuu myös Los Angelesin toisenlaisen elokuvatuotannon, pornoteollisuuden pariin, ja kohtaa siellä Hollyn (Melanie Griffith).

Kuolema tulee kahdesti on yhdistelmä Hitchcockin Takaikkunaa (1954) ja Vertigo – punaista kyyneltä (1958), joista De Palma oli jo aiemmissakin elokuvissaan ammentanut. De Palman elokuva ei kuitenkaan ole samalla tavalla hillitty ja pinnalta tyyni elokuva kuin nuo kaksi Hitchcockin ja James Stewartin yhteistyötä, vaan suorasukainen eroottinen trilleri, jossa on tosin roimasti huumoria ja itseironiaa. Kenties Hitchcock olisi tehnyt jotakin tämäntyylistä, jos olisi elänyt pidempään.

 Sony Picturesin Blu-ray-tallenne on tehty samasta masterista kuin Powerhouse Filmsin Indicator-sarjan Blu-ray-julkaisu muutaman vuoden takaa. Kuvanlaatu ja värimäärittely ovat erinomaisia, epäilemättä De Palman itsensä hyväksymiä.