Timo Koivusalo on nyt Suomen menestynein nykyohjaaja

timokoivusalo
Timo Koivusalo. Kuva: Artista Filmi Oy

Timo Koivusalon elokuvat ovat nyt saaneet yhteenlasketusti enemmän katsojia kuin yhdenkään toisen nykypäivän suomalaisohjaajan. Koivusalon tuorein elokuva, Risto Räppääjä ja yöhaukka, on saanut kymmenessä päivässä lähes 200 000 katsojaa, joka nostaa hänen viidentoista elokuvansa kokonaiskatsojamäärän 2 501 236 katsojaan. Aiemmin kyseistä ennätystä hallussaan pitäneen Aleksi Mäkelän kolmetoista elokuvaa ovat saaneet yhteensä 2 478 643 katsojaa.

– Kyllä se on elokuvan tekijälle aina ilo, kun se löytää katsojansa. Elokuva herää eloon katsojan myötä, vähän samoin kuin kirjan tarina ei ole olemassa kirjahyllyssä, vaan syntyy eloon vasta lukijan aivoissa ja hänen kokemusmaailmansa kautta, Koivusalo kertoo ja jatkaa: – Elokuva on myös taidelajina melko kallis, sen vaatiman erittäin suuren käsityön, eli henkilötyötä vaativan määrän vuoksi.  Se on ison porukan ryhmätyötä ja senkin vuoksi on hienoa, että se tavoittaa myös katsojia. Pidän myös hyvin tärkeänä perhe-elokuvia sen vuoksi, että uudet katsojien sukupolvet oppivat katsomaan leffaa siinä formaatissa mihin se on tehty, eli valkokankaalta. Näin saadaan elokuvien katsomisen kulttuuria vietyä uusille ikäluokille ja pidettyä valkokankaan taika elossa. On myös tärkeää, että täällä tehdään eri genren elokuvia, erikokoisille kohderyhmille. On mahtavaa, että kotimaisella elokuvalla menee yleensäkin Suomessa tänään hyvin ja on hienoa olla siinä mukana.

Alussa oli mopo, lätsä ja Pekko

Koivusalon, 52, ohjaajaura alkoi Pekko ja poika -komedialla (1994), joka oli jatkoa Sina Kujansuun ohjaamalle Pekko aikamiespojalle (1993). Koivusalon itsensä luoman hahmon ympärille rakennettu elokuvasarja kasvoi lopulta viisiosaiseksi; niistä neljä olivat Koivusalon itsensä ohjaamia. Pekko ja massahurmaajasta (1995) lähtien Koivusalo on myös itse tuottanut omat elokuvansa Artista Filmi -yhtiönsä nimissä.

Koivusalo siirtyi komediasta hieman vakavampaan Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta kertoneella Kulkurilla ja joutsenella (1999), joka sai peräti 235 000 katsojaa. Pekko-elokuvat olivat parhaimmillaankin yltäneet vain lähelle 90 000 katsojaa, vaikka olivatkin suosituimmasta päästä lamavuosien kotimaisista filmeistä. Helismaan ja Rautavaaran tarinan jälkeen Koivusalo kertoi Irwin Goodmanin vaiheista Rentun ruusussa (2001) ja säveltäjämestari Jean Sibeliuksen elämäntarinan Sibeliuksessa (2003). Rentun ruusu meni peräti 350 000 katsojalle ja Sibeliuskin sai 275 000 katsojaa.

"Taiteilijatrilogiansa" jälkeen Koivusalo ohjasi Venäjän vallan aikaan sijoittuvan musikaalin Kaksipäisen kotkan varjossa (2005) ja nykyajassa tapahtuvan Kalteva torni -draamakomedian (2006), jotka kumpikin saivat reilusti alle satatuhatta katsojaa.

Pohjantähteä, Manserockia ja Risto Räppääjiä

Porilaissyntyisen ohjaaja-tuottajan tähänastisen uran suurin satsaus oli Väinö Linnan jo kertaalleen filmatun Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian sovittaminen kahdeksi elokuvaksi. Yhteensä lähes viisi miljoonaa euroa maksaneet Täällä Pohjantähden alla (2009) ja Täällä Pohjantähden alla II (2010) jäivät kauas Edvin Laineen ohjaamien Täällä Pohjantähden alla- ja Akseli ja Elina -filmien (1968, 1970) katsojaluvuista. Koivusalon filmatisoinnin ensimmäinen osa sai sentään hiemana yli 165 000 katsojaa, mutta jatko-osa meni enää alle 70 000 katsojalle. Laineen filmit saivat yhteensä 1,5 miljoonaa katsojaa.

Muutaman vuoden tauon jälkeen Koivusalo teki paluun elokuvien pariin Vuonna 85 -musiikkikomedialla (2013), jonka pohjana oli Tampereen Työväen Teatterin samanniminen menestysnäytelmä. Koivusalon ja näytelmäversionkin ohjanneen Riku Suokkaan yhteisohjaus veti elokuvateattereihin 165 000 katsojaa.

Koivusalon uran viimeisin "vaihe" on Risto Räppääjä -lastenelokuvat, joita hän on ohjannut yhteensä kolme kappaletta viimeisen kolmen vuoden aikana. Sinikka ja Tiina Nopolan kirjasarjan hahmot seikkailivat valkokankaalla kolme kertaa vuosina 2008, 2010 ja 2012 Mari Rantasilan ohjauksessa ja Kinottaren tuottamina; kaksi viimeistä osaa saivat kumpikin yli 300 000 katsojaa. Kolmannen osan jälkeen Kinotar ilmoitti Räppääjä-elokuvien ajan olevan heidän osaltaan ohi. Yhden välivuoden jälkeen valkokankaille saapui uusin näyttelijöin tehty Risto Räppääjä ja liukas Lennart (2014) Koivusalon ohjaamana ja tuottamana. Tarina jatkui Risto Räppääjä ja Sevillan saiturilla (2015) ja Risto Räppääjä ja yöhaukalla, joka on pyörinyt teattereissa vasta kymmenen päivää, mutta on jo saanut lähes 200 000 katsojaa.

Koivusalon ja Aleksi Mäkelän filmografioiden näkyvimpiä eroja on jatko-osien määrä. Mäkelä on ohjannut vain kaksi jatko-osaa, kun taas Koivusalo on ohjannut niitä peräti kahdeksan: neljä Pekkoa Sina Kujansuun Pekko aikamiespojan poikamiesajan jatkoksi, Täällä Pohjantähden alla II:n ja nyt kolme Risto Räppääjää Rantasilan aloittamaan sarjaan.

Mäkelän viimeisin elokuva, tammikuussa ensi-iltansa saanut Love Records, ei saanutkaan kansaa liikkeelle, vaan se on pyörinyt yhteensä vain 13 000 katsojalle.


Koivusalon elokuvien katsojaluvut

VUOSI ELOKUVA KATSOJIA
1994 Pekko ja poika 61 707
1995 Pekko ja massahurmaaja 88 599
1996 Pekko ja muukalainen 87 925
1997 Pekko ja unissakävelijä 80 711
1999 Kulkuri ja joutsen 234 691
2001 Rentun ruusu 350 875
2003 Sibelius 273 957
2005 Kaksipäisen kotkan varjossa 64 946
2006 Kalteva torni 80 007
2009 Täällä Pohjantähden alla 166 265
2010 Täällä Pohjantähden alla II 68 489
2013 Vuonna 85 165 856
2014 Risto Räppääjä ja liukas Lennart 265 615
2015 Risto Räppääjä ja Sevillan saituri 315 902
2016 Risto Räppääjä ja yöhaukka 195 691