Taina Elg, ainoa suomalainen Hollywood-tähti, kuoli 95-vuotiaana

Taina Elg näytteli Hollywood-uransa tärkeimmän roolin George Cukorin Les Girlsissä (1957). Kaappikuvassa vastanäyttelijänä Jacques Bergerac. Kuva: MGM

Ainoana suomalaisnäyttelijänä edes hetken Hollywood-tähteydestä nauttinut Taina Elg kuoli Helsingissä 15. toukokuuta 95-vuotiaana. Hän oli syntynyt 9. maaliskuuta 1930 Helsingissä pianistipariskunnan Lola (o.s. Dobroumova) ja Åke Elgin perheeseen.

Lapsuutensa Elg vietti eri puolilla Suomea äitinsä työn perässä; vanhemmat erosivat kun hän oli vielä lapsi. Jatkosodan aikaan äiti ja tytär olivat Viipurissa, josta he lähtivät Tanskaan pommituksia pakoon.

Pikkutytöstä saakka tanssijan urasta haaveillut Elg pääsi Suomalaisen Oopperan balettikouluun, josta hän valmistui vuonna 1946. Jo hyvissä ajoin ennen sitä hän oli tanssimassa useissa elokuvissa, mm. Suomisen perhe (1941), Katariina ja Munkkiniemen kreivi (1943), Naimisiin päiväksi (1945) sekä Teuvo Tulion elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit (1944).

Balettikoulu ei poikinut kiinnitystä Oopperan tanssijaksi, mutta sen sijaan Elg pääsi kolmen opiskelutoverinsa kanssa tanssimaan göteborgilaiseen Stora Teaterniin. Tytöt olivat jo sitä ennen käyneet tanssikiinnityksellä samassa kaupungissa sijainneessa huvipuistossa.

Ruotsin kautta Elg ajautui Englantiin ja Ranskaan, jossa hän alkoi tanssimisen ohella työskennellä valokuvamannekiinina. Elle-lehden kannessa hän poseerasi ensimmäisen kerran joulukuussa 1952, ja suomalaistanssija oli tuttu näky myös Voguessa.

Mannekiinikollega Suzy Parker tutustutti Elgin filmitähti Mel Ferreriin, jonka kautta tämä tapasi muita Hollywood-tähtiä, muun muassa Gregory Peckin, Kirk Douglasin ja Leslie Caronin jo hyvissä ajoin ennen Hollywood-uraansa.

Loukattuaan jalkansa muutaman kerran pahemmin Elgin oli lopetettava tanssijan uransa. Pian sen jälkeen hän teki seitsenvuotisen sopimuksen Metro-Goldwyn-Mayer-studion kanssa. Tuohon aikaan pitkät näyttelijäkiinnitykset studioihin olivat tavallisia, sillä lupaavia kykyjä löytäneet ja näistä tähtiä rakentaneet studiot halusivat pitää kiinni sijoituksistaan, mahdollisimman edullisesti.

Taina Elg tilaamassa taksia New York Cityssä syksyllä 1964. Kuva: Helge Heinonen / Museovirasto

Taina Elg oli 24-vuotias, kun hän näytteli Hollywood-debyyttinsä Lana Turnerin tähdittämässä ja Richard Thorpen ohjaamassa CinemaScope-värielokuvassa Tuhlaajapoika (1955). Hän sai heti ensimmäisellä roolillaan nimensä elokuvan julisteeseen.

Lana Turner näytteli pääroolin myös David Millerin ohjaamassa Kruunussa ja miekassa (1956), 1500-luvulle sijoittuvassa romanttisessa aristokraattidraamassa, jossa Elgillä oli sivuosa ja nuorella Roger Moorella uransa ensimmäinen suuri filmirooli.

Nämä kaksi roolia poikivat Taina Elgille vuonan 1957 parhaan ulkomaisen tulokkaan Golden Globe -palkinnon. Samana vuonna parhaan ulkomaisen elokuvan palkinnon sai Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura (1952), joskin tuolloin palkinto jaettiin kaikille kyseisen kategorian ehdokkaille.

Kolmannen Hollywood-roolinsa Taina Elg näytteli Curtis Bernhardtin ohjaamassa romanttisessa draamassa Ikuisesti sinun (1956), jonka päärooli oli Leslie Caronilla. Yhä elossa oleva Caron, Elgiä vuoden nuorempi ranskatar, oli lyönyt itsensä läpi Hollywoodissa esikoisroolissaan Vincente Minnellin ohjaamassa suurmenestyksessä Pariisin lumoissa (1951), jonka naispääosaa hän näytteli Gene Kellyn rinnalla.

Gene Kelly liittyy myös Taina Elgiin, sillä suomalaistähti teki Hollywood-uransa merkittävimmän roolin Kellyn vastanäyttelijänä George Cukorin ohjaamassa musiikkielokuvassa Les Girls (1957). Kay Kendall, Mitzi Gaynor ja Elg näyttelivät tanssijoita, jotka kuuluivat Barry Nichols -nimisen tähden (Gene Kelly) kabareeryhmään. Teiden erottua yksi tanssijoista kirjoittaa kohumuistelmansa, ja muut kabareeryhmän entiset jäsenet haluavat niin ikään äänensä kuuluville.

Vuoden 1958 Golden Globe -palkintojenjaossa Les Girls palkittiin parhaana musikaalina, minkä lisäksi Taina Elg ja Kay Kendall voittivat kummatkin rooleistaan parhaan musikaali- tai komediaelokuvan naispääosan palkinnon.

Vuonna 1958 Elgin ja liikemies Carl Björkenheimin avioliitto päättyi eroon. Pariskunnan ja samalla Elgin ainoa lapsi, muusikko Raoul Björkenheim, syntyi vuonna 1956.

Les Girlsiin huipentui ja melkeinpä päättyikin Elgin Hollywood-ura. Sen jälkeen hänellä oli vielä naispääosat kahdessa MGM-elokuvassa, Glenn Fordin ja Red Buttonsin rinnalla George Marshallin ohjaamassa komediassa Valekenraali (1958) sekä George Montgomeryn vastanäyttelijänä Alan Quatermain -seikkailussa Timanttiluola (1959).

Uusien Hollywood-roolien sijasta Elg joutui tyytymään vierailuihin tv-sarjoissa sekä naispääosaan Ralph Thomasin ohjaamassa brittijännärissä 39 askelta (1959), joka oli uudelleenfilmatisointi Alfred Hitchcockin samannimisestä varhaisesta mestariteoksesta. Miespääosaa näytteli Kenneth More.

Kuten monet muut Hollywoodissa paitsioon joutuneet tähdet ja tähdenlennot, myös Taina Elg päätyi näyttelemään italialaisessa elokuvassa. Hänen kohdallaan kyse oli pääroolista Giorgio Ferronin ohjaamassa Le baccantissa (1961), joka ammensi kreikkalaisesta mytologiasta. Siitä ei tullut sellaista menestystä, että filmiura olisi voinut jatkua.

Elantonsa ensisijaisesti Broadwaylta hankkinut Taina Elg nähtiin valkokankaalla seuraavan kerran vasta vuonna 1970. Kyseessä oli Arthur Allan Seidelmanin ohjaama b-luokan tekele Herkules New Yorkissa (1970), jossa nimiroolia näytteli itävaltalainen Mr. Universe -tittelin voittaja Arnold Schwarzenegger.

Elgin seuraavat valkokangasroolit tulivat vasta 1990-luvulla, kun hän näytteli pienet osat Mike Figgisin jännärissä Liebestraum (1991) ja Barbra Streisandin ohjaamassa romanttisessa draamassa Tilaa rakkaudelle (1996). Noiden kahden elokuvan välissä hän näytteli Woody Allenin ohjaamassa tv-elokuvassa Don't Drink the Water (1994), joka oli filmatisointi Allenin samannimisestä näytelmästä.

Ympyrä sulkeutui Pekka Karjalaisen ohjaamaan Kummelin Jackpotiin (2006), jossa Elg näytteli viimeisen elokuvaroolinsa, yli 60 vuotta sen jälkeen kun oli tehnyt ensiesiintymisensä elokuvakameran edessä Suomisen perheessä.

Taina Elgin Broadway-uran töistä kenties tärkein oli Theodore Mannin ohjaama Where's Charley? -musikaali, joka poiki hänelle Tony-ehdokkuuden. Joshua Loganin ohjauksessa hänet nähtiin lyhyeen loppuneessa Look to the Lilies -näytelmässä (1970).

Vuodesta 1982 lähtien Elg näytteli Tommy Dunen ohjaamassa Ninessa päähenkilö Guidon (Raul Julia) äitiä. Yli 700 kertaa esitetty suurmenestys pohjautui Federico Fellinin elokuvaan 8½ (1963) ja Rob Marshall ohjasi siitä elokuvan vuonna 2009. Elokuvassa Elgin roolin näytteli Sophia Loren.

Broadway-lavalle kipuamisen lisäksi Elg oli muutaman kerran näytelmissä varanäyttelijänä. Vuonna 1973 hän oli Julie Christien varamiehenä Mike Nicholsin ohjaamassa Vanja-enossa ja vuonna 1998 Mary Louise Wilsonin varanäyttelijänä Sam Mendesin ja Rob Marshallin ohjaamassa Cabaret'n produktiossa.

Katkelma elokuvasta Les Girls (1957)