piapesonenPia Pesonen debytoi kaunokirjailijana Urho Kekkonen Strasse -novellikokoelmalla (Teos, 2011), jonka sisältämästä Allin baari -tarinasta Marja Pyykkö ohjasi Kekkonen tulee! -nimisen elokuvan. Elokuussa ensi-iltansa saanut Kekkonen tulee! on yksi niistä yli 100 pitkästä filmistä, joiden roolittamiseen Pesonen on osallistunut. Suomen Roolituspalvelu, jonka toimitusjohtajana ja toisena roolittajana Pesonen toimii, on alallaan Suomen merkittävin toimija.

Teatterikorkeakoulussakin opettanut Pesonen on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskennellyt journalistinakin vuodesta 1984 lähtien.

 

Pia Pesosen kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista

Edellisten vastaajien tapaan myös Pia Pesosta pyydettiin listaamaan sähköpostitse kymmenen (tai useampi) suosikkiaan ennen vuotta 1990 valmistuneista kotimaisista elokuvista.

Lista ei ole paremmuusjärjestyksessä.

  VALKOINEN PEURA (1952, Erik Blomberg)
  Mirjami Kuosmasen kasvot. Valkoinen Lapin maisema häikäisee. Mystinen, pelottava tunnelma. Einar Englundin (läpi)sävellys tukee vahvasti kokonaistaideteosta.
  KOMISARIO PALMUN EREHDYS (1960, Matti Kassila)
  – Roolitus kohdillaan, varsinkin kolmikko Joel Rinne, Matti Ranin ja Leo Jokela jaksavat ihastuttaa, vihastuttaa ja naurattaa. Jännitys kasvaa kuva kuvalta.
  JÄNIKSEN VUOSI (1977, Risto Jarva)
  – Ekologinen kannanotto ja suomalaisen miehen karkumatka pois sivistyksestä, kohti vapautta. Antti Litja ja loukkaantunut Jänis. Koskettava, hauska ja liikuttava, kyyneliin asti.
  MAA ON SYNTINEN LAULU (1973, Rauni Mollberg)
  – Lappi, seksi, uskonto, erämaa, kuolema. Naturalistista ja runollista kerrontaa. Maritta Viitamäen rohkeus seksuaalisuuteen heräävänä Marttana on huikeaa katsottavaa. Amatöörinäyttelijöiden panos elokuvassa on merkittävä.
  POJAT (1962, Mikko Niskanen)
  – Raastava, pakahduttava elokuva. Vesa-Matti Loirin kasvot loppukohtauksessa ja huuto äidin perään on jäänyt verkkokalvolle.
  KAHDEKSAN SURMANLUOTIA (1972, Mikko Niskanen)
  – Mies, viina ja viimeinen erhe. Järkyttävän hieno, vaikkakin ahdistavuudessaan ylitse muiden.
  VARJOJA PARATIISISSA (1986, Aki Kaurismäki)
  – Loisteliaan työläistrilogian aloitus. Lakoninen, melankolinen, vahva. Matti Pellonpään ja Kati Outisen kirkas yhteistyö ja samalta viivalta eläytyminen, eläminen, hämmästyttävät.
  KÄPY SELÄN ALLA (1966, Mikko Niskanen)
  – Kesä, kesä, kesä, nuoruus, nuoruus, nuoruus. Kaikki on edessä ja moni asia jo takana. Hienoa, osin improvisoimalla toteutettua, näyttelemistä. Ja Chydeniuksen musiikki!
  MANILLAKÖYSI (1976, Veli-Matti Saikkonen, TV-elokuva)
  – Sodan hulluus, absurdius, turhuuden tavoittelu. Vänrikin repliikki katolla sekoilevalle hullulle ”Minä kaadan tämän talon (jos et tule alas)” on legenda. Hullu tuli alas.
  CALAMARI UNION (1985, Aki Kaurismäki)
  – Viidentoista Frankin matka Kalliosta Eiraan, paremman elämän toivossa, on pitkä. Peruslähtökohta on päätön, mutta toimii. Dialogi on mustaakin mustempaa. Tämä elokuva on vapaa.


Listan elokuvista on julkaistu DVD:llä kaikki paitsi Manillaköysi.

Kekkonen tulee! nyt elokuvateattereissa.

Poikki! – toteutumattomat kotimaiset elokuvat

Ensi-illat

Perjantai 5.3.

kukapelkaanoitiajuliste

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

supercooljuliste supercooljuliste karalahtijuliste pertsajakilujuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

EFA-yleisöäänestys

Finland 220x150

European Film Awards -yleisöäänestys