Raimo O Niemi ja kymmenen suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
Tällä kertaa kymmenen suosikkiaan kotimaisista listaa tuoreen Roskisprinssin ohjaaja Raimo O Niemi (sic). Lahdessa syntynyt ohjaaja työskenteli ensimmäistä kertaa pitkän elokuvan parissa vuonna 1968 näytellessään Erkko Kivikosken kehutussa Kuuma kissa? -nuorisodraamassa. Ei siis ole ihme, että Niemen omat ohjaustyöt ovat pitkälti kertoneet nuorista ja lapsista, vaikkakin kevyemmin kuin Kivikosken draama oppimisvaikeuksista kärsivästä työläisnuoresta.
Ulkomaillakin palkitun Niemen ohjaustöistä tunnetuimpivat ovat Poika ja ilves (1998) ja Suden arvoitus (2006), jotka molemmat löysivät laajan yleisön. Kotimaisen elokuvan uuden nousun aikaan ensi-iltansa saanut Poika ja ilves pyöri kotimaan teattereissa peräti 372 000 katsojalla, ja Suomen lisäksi elokuva nähtiin teatterilevityksessä myös Saksassa ja Norjassa sekä poikkeuksellisesti myös Sveitsissä ja Luxemburgissa.
Roskisprinssi pyörii parhaillaan elokuvateattereissa kautta maan.
Raimo O Niemen 10 suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista
"Tällainen listaaminen on vaikea tehtävä. Eri genrejä edustavia elokuvia on miltei mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen tai edes vertailla. Tässä kuitenkin jotain yritystä."
| VALKOINEN PEURA (Erik Blomberg, 1952) | |
| – Harvinaisuus, suomalaista erittäin toimivaa fantasiaa ja ennen tietokoneita. Lumoava Mirjami Kuosmanen! | |
| TUNTEMATON SOTILAS (Edvin Laine, 1955) | |
| – Koska elokuva saa minut vuosi toisensa jälkeen television ääreen. Näyttelijät/roolit ovat kansallisomaisuutta. | |
| ELOKUU (Matti Kassila, 1956) | |
| – Paras Sillanpää-filmatisointi! Loistava Topi Mäkelä! | |
| KOMISARIO PALMUN EREHDYS (Matti Kassila, 1960) | |
| – Hienoa viihdettä, samoin kuin seuraavakin Palmu [Kaasua, komisario Palmu, 1961 – toim. huom]. | |
| POJAT (Mikko Niskanen, 1962) | |
| – Teki nuoreen runopoikaan suuren vaikutuksen, etenkin Veskun roolityö. |
|
| KÄPY SELÄN ALLA (Mikko Niskanen, 1966) | |
| – Lopullinen niitti, joka pakotti ostamaan ensimmäisen kaitafilmikameran ja tuuppasi kohti tulevaa ammattia. Tuoretta, uutta näyttelijäntyötä ja kerrontaa suomalaisessa elokuvassa. | |
| KAHDEKSAN SURMANLUOTIA (Mikko Niskanen, 1972) | |
| – Mitäpä tätä selittelemään. Vereslihaista kulttikamaa! | |
| MAA ON SYNTINEN LAULU (Rauni Mollberg, 1973) | |
| – Mukan jumalainen kirja sai arvoisensa tulkinnan. Runollisuus vaihtui ehkä hieman naturaan, mutta siitä huolimatta – kaunis elokuva. | |
| TÄÄLTÄ TULLAAN, ELÄMÄ! (Tapio Suominen, 1980) | |
| – Puhutteleva ja aito nuorisoelokuva. | |
| KATSASTUS (Matti Ijäs, 1988) | |
| – Television puolella on tehty useita loistavia elokuvia. Tässä yksi niistä. Kulttikamaa. |