Mitkä vanhat kotimaiset elokuvat ovat vaikuttaneet nykypäivän suomalaisiin elokuvantekijöihin? Tarkoituksena on jatkossa kysyä samainen kysymys monilta eri tekijöiltä, mutta kenestäpä olisi parempi aloittaa kuin nykyohjaajista suosituimmasta, Aleksi Mäkelästä. Lokakuussa Kotirauha-elokuvansa ensi-iltaan tuova Mäkelä on tunnetusti myös yksi harvoista nykyohjaajista, joka kertoo selkeästi suomalaisista ihmisistä, vaikkakaan ei välttämättä kaikkein perinteisimmistä hahmoista, kuten maanviljelijöistä ja kansakoulunopettajista.

Pyysimme Mäkelää listamaan kymmenen suosikkiaan ennen vuotta 1990 valmistuneista kotimaisista elokuvista. Lista on luettavissa alapuolelta ohjaajan lyhyin, mutta ytimekkäin kommentein ja perusteluin. Listasta löytyy erityisesti 1980-luvun kotimaisia elokuvia, joka ei ole yllättävää, jos katsoo Mäkelän omia ohjaustöitä: niistä löytyy kotimaisten kasarielokuvien positiiviset puolet eli omalaatuisuus, erikoiset aihevalinnat ja henkilöhahmot sekä rohkeus tehdä jotakin totutusta poikkeavaa.

Lisäksi todettakoon, että suosikeistaan Mäkelä on päässyt työskentelemään mm. Spede Pasasen ja Vesa-Matti Loirin kanssa. Pasanen tuotti Mäkelän debyyttifilmin, Romanovin kivet (1993), kun taas Loiri teki yhden uransa unohtumattomimmista rooleista Mäkelän hittielokuvassa Pahat pojat (2003).


Aleksi Mäkelän 10 suosikkia vanhoista kotimaisista elokuvista


"Tämä lista on koottu ilman sen parempaa järjestystä, intuitiolla ja ajatuksella siitä, miten kaikki osaltani on alkanut".

CALAMARI UNION (Aki Kaurismäki, 1985)
– Akin elokuvista itselleni se rakastettavin, liittyy myös nuoruuden vuosiin ja kouluaikaan erityisesti. Matkittu on.
POHJANMAA (Pekka Parikka, 1988)
– Se ensimmäinen pohjalaiselokuva, joka sai minut ymmärtämään juuriani.
HIRTTÄMÄTTÖMÄT (Spede Pasanen & Vesa-Matti Loiri, 1971)
– Jos halvemmalla pystyy tekemään näin taitavan elokuvan, onnea matkaan.
POJAT (Mikko Niskanen, 1962)
– Näin televisiosta hyvin nuorena, teki lähtemättömän vaikutuksen. 40 vuotta myöhemmin, sama juttu.
KLAANI (Mika Kaurismäki, 1984)
– Hieno tarina, mahtava musiikki, nuori Vänä [Kari Väänänen].
TÄÄLTÄ TULLAAN, ELÄMÄ! (Tapio Suominen, 1980)
– Yksitoistavuotiaana, päästyäni elokuvateatteriin sisään (K-16), tunsin olevani stadilainen teini. Asuin silloin Korsossa.
KAASUA, KOMISARIO PALMU! (Matti Kassila, 1961)
– Rauta ruostuu, Palmut ei.
LOMA (Risto Jarva, 1975)
– Pipopampulat roikkuivat märkänä jalkojen välistä. Ehkä hauskin kotimainen siihen asti.
LAIN ULKOPUOLELLA (Ville Mäkelä, 1987)
– Ehkä edelleen amerikkalaistyylisin kotimainen elokuva, mitä on tehty. Silti niin suomalainen.
TUNTEMATON SOTILAS (Edvin Laine, 1955)
– Eihän nyt listaa voi tehdä ilman...



Kotirauha elokuvateattereissa 21. lokakuuta.

Ensi-illat

Perjantai 17.9.

A A

A A

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

A A A A

Lisää kotimaisia ensi-iltoja

Poikki! – toteutumattomat kotimaiset elokuvat