Blu-ray-arvostelu: Devotion (2022) on parempi kuin Top Gun: Maverick, mutta ei paljon
DEVOTION 2 tuntia 19 minuuttia |
J. D. Dillardin ohjaamasta, Korean sodan aikaisista hävittäjälentäjistä kertovasta Devotionista ei tullut menestystä, vaikka se sai ensi-iltansa vain puoli vuotta Top Gun: Maverickin jälkeen. Elokuvana se on Tom Cruisen jättihittiä parempi, vaikka ei silti kovin kaksinen.
Devotionin noin 85 miljoonan budjetti näkyy lopputuloksessa: jälki ei ole kovin persoonallista, mutta tietokonegrafiikkavoittoiset lento- ja ilmasotakohtaukset ovat komeita ja elokuvassa on muutamia muitakin visuaalisesti näyttäviä kohtauksia. Rahat on pantu itse elokuvaan, ei sen näyttelijöihin tai ohjaajaan, jotka ovat kaikki entuudestaan suurelle yleisölle tuntemattomia.
Vuoteen 1950 sijoittuva elokuva kertoo kahdesta yhdysvaltalaisesta hävittäjälentäjästä, mustaihoisesta Jesse Brownista (Jonathan Majors) ja valkoihoisesta Tom Hudnerista (Glen Powell). Jesse on tottunut olemaan rasistisen pilkan kohteena, joten ystävyys valkoihoisen kollegan kanssa tulee hänelle yllätyksenä – ja ehkä vähän aloitteen tekevälle Tomillekin.
Rasismilla on suuri rooli elokuvassa, mutta nykypäivän varpaisillaan kulkemisen kulttuuri uhkaa pilata senkin: vaikka Jesse on jatkuvasti rotuennakkoluulojen kohteena, kukaan muu paitsi hän itse ei käytä nigger-nimitystä. Ei edes negroa, joka oli ”neutraali” termi tuohon aikaan. Ilmeisesti rumat sanat eivät kuulu rasismikuvauksiin enää 2020-luvulla.
Näyttävyydestään huolimatta Devotionissa on eräänlainen b-elokuvan tuntu. Hieno tositarina on kerrottu hampaattomasti, rasismin kuvauksessa ei ole mitään uutta tai sykähdyttävää ja toista pääosaa näyttelevällä Glen Powellilla on tasan yksi ilme: kestohymy. Näyttävänä ilmasotaelokuvana Devotion on hyvinkin viihdyttävä teos, mutta draamana se toimii vain puoliteholla.
Tallennejulkaisu: |
Levittäjä: SF Studios |