Bohemian Rhapsody (2018)

Queen-yhtyeen ja varsinkin Freddie Mercuryn tarinan melko fiktiivisenä versiona kertova Bohemian Rhapsody on saanut tähän mennessä Suomen elokuvateattereissa yli 435 000 katsojaa. Virallisen katsojatilastoinnin ajan musiikkielokuvista vain Milos Formanin Amadeus (1984) on saanut enemmän suomalaisia elokuvateattereihin. Queen-elokuvalle oli siis kysyntää, ja kysynnälle on syynsä.

Queenin ikivihreä musiikki, jonka kirkkaimmat klassikot aiheuttavat parhaimmillaan liki euforisia tunteita, on kaiken keskiössä. Juoni on erittäin yksinkertainen, mutta myös tarina on tuttu. Bohemian Rhapsody ratsastaa kliseillä ja käyttää niitä, vaikka mitään todellisuuspohjaa ei olisikaan. Anakronismit ovat oma juttunsa: myöhempien biisien soiminen vuosia aiemmin ja henkilöiden elämässä tapahtuvien muutosten sijoittaminen johonkin ”sopivampaan” hetkeen. Nämä suoranaiset valheet on annettava anteeksi voidakseen nauttia siitä, mikä Bohemian Rhapsodyssa toimii: viihteellisyys, musiikinkäyttö ja Mercurya näyttelevä Rami Malek.

Queenin musiikkia on käytetty erittäin hyvin, mutta ei kylläkään omaperäisesti. Laulut nostattavat mielialaa ja kuljettavat historiankirjoitusta eteenpäin. Tarvittaessa ne tuovat syvällisyyttä dramaattisiin kohtauksiin, jotka muuten jäävät pintaraapaisuiksi. Sama pätee elokuvan kaikkiin ihmiskuviin, joista osa on vain suoranaisia näköispatsaita todellisista esikuvistaan, ei eläviä hahmoja. Malek on omaksunut roolinsa esimerkillisesti ja hän osaa vain olla, mikä onkin tässä tapauksessa tarpeen.

Yksi esimerkki elokuvaan väkisin keksityistä vastavoimista ja kuluneista kliseistä on Mike Myersin näyttelemä levypomo. Tämä mies vastustaa Queenin nerokkaimpia ja radikaaleimpia keksintöjä, mistä syystä Mercury sanoo miehen pian olevan tunnettu vain siitä, että hän sanoi ei Queenille. Paksun maskin alta roolin näyttelevällä Myersillä on oma yhteytensä elokuvan nimikkokappaleeseen, minkä Wayne’s Worldin nähneet muistanevatkin.

Elokuva etenee niin nopeasti, että se alkaa tuntua huomattavasti todellista kestoaan pidemmältä, vaikka mielenkiinto pysyykin yllä yksittäisten tehokkaiden kohtausten ansiosta. Elokuvan loppuminen noin vartin mittaiseen Live Aid -keikkaan on jo ongelmallisempi tapaus: televisioidun, maailmankuulun keikan toisinto fiktiivisessä muodossa on kyllä mieleenpainuva kokemus, mutta irrallinen. Juureton ja hukassa, vähän kuin koko Bohemian Rhapsody.

LISÄMATERIAALI:

Pari dokumenttia ja koko Live Aid -keikkakohtaus.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: