Mamma Mia! Here We Go Again (2018)

Phyllida Lloydin ohjaama Mamma Mia! (2008) oli yksi viime vuosikymmenen suurimmista yleisömenestyksistä Euroopassa, eikä suotta. Elokuvan tekijät ottivat suuren riskin siirtämällä pitkälti nostalgian ja kitschin avulla toimivan teatterimusikaalin valkokankaalle ja valitsemalla päärooleihin näyttelijöitä, joista useimmilla ei ole lauluääntä ja osalla ei laulutaitojakaan. Lloyd onnistui vaativassa tehtävässään sympaattisella ja rehellisen sokeroidulla otteellaan, eikä Mamma Mia!:n suurmenestystä tarvitse ihmetellä. Se oli hyvän mielen elokuva, jossa ohut juoni oli verukkeena monien tuttujen diskohittien karaokeversioille.

Kymmenen vuotta ensimmäisen osan jälkeen valmistunut jatko-osa on ensimmäistä heikompi, sillä siinä missä Lloyd meni sydämen ja romantiikan kautta, Ol Parker on keskittynyt komiikkaan ja huumoriin. Siirappia on silti yllin kyllin tässäkin elokuvassa. Enemmän käsikirjoittajana työskennelleelle Parkerille tämä on kolmas ohjaustyö, eikä hänellä ole erityisemmin silmää visuaalisuudelle.

Ensimmäisen elokuvan pääosaa näytellyt Meryl Streep on nyt mukana vain muutaman minuutin, varmaankin rahasyistä. Samoin ensimmäisestä osasta tutut Colin Firth, Pierce Brosnan ja Stellan Skarsgård ovat nyt huomattavasti pienemmissä osissa, muutaman kuvauspäivän tehtävissä. Se muistuttaa katsojaa siitä, että nyt tehdään jatko-osaa, johon ensimmäisen osan näyttelijät eivät halunneet palata ja että nyt lämmitellään uudelleen vanhoja keitoksia. Välillä se onnistuukin.

Mamma MIa! Here We Go Againissa Amanda Seyfried palaa toiseen päärooliin Sophieksi, joka äitinsä (Streep) kuoleman jälkeen palaa Kreikan lomaparatiisiin avaamaan äitinsä hotellin uudelleen. Tällä kertaa elokuva tosin on kuvattu Kreikan sijaan Kroatiassa. Raskaana olevalla Sophiella on monia syitä muistella äitiään ja tämän nuoruutta, joka onkin elokuvan toinen päätarina. Streepiä taatusti halvempi Lily James näyttelee nuorta Donnaa 1970-luvulla, jota ei elokuvassa ole kovinkaan näkyvästi lavastettu eroamaan nykyhetkestä. Ikävä kyllä Firthin, Brosnanin ja Skarsgårdin hahmojen nuoremmissa versioissa ei ole tippaakaan karismaa, mutta Jamesissa on sitäkin enemmän – kaikkea, myös laulutaitoa.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja kohtauksia, dokumentteja, yhteislauluversio ja niin edelleen.

DVD-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: