The Humanity Bureau (2017)

Nicolas Cage on tehnyt urallaan jälleen uuden pohjanoteerauksen, mutta toisaalta, eipä kukaan varmasti Cagen uusilta elokuvilta ole enää vuosiin mitään odottanutkaan.

Rob W. Kingin ohjaama The Humanity Bureaun hyvät puolet on nopeasti lueteltavissa: siinä on välillä hyviä vitsejä. Sisällöltään Dave Schultzin käsikirjoittama elokuva on (kenties tahaton, mutta tuskin) yhdistelmä Pako tulevaisuudesta- ja Stalker-elokuvia. Eletään lähitulevaisuutta, jonkinlaisen ydinsodan tai vastaavan onnettomuuden jälkeistä aikaa. Luonnon antimet ovat vähissä, ihmiset pysyvät paikoillaan ja valtio on asettanut erillisen viraston, Humanity Bureaun, pitämään huolen ihmisistä, jotka eivät ole enää yhteiskunnan tuottavia jäseniä. Yksi viraston agenteista on Cagen näyttelemä pölhö, joka kuvittelee viraston lähettävän ihmisiä vain toiseen asuinyhteisöön eikä kuolemaan. Totuus alkaa paljastua miehelle ja samalla hän alkaa suojella tapettavaksi määrättyä naista (Sarah Lind) ja tämän poikaa.

The Humanity Bureaussa näkyy se, ettei Cagen palkan jälkeen itse elokuvan tekoon ole jäänyt montaa miljoonaa. Aiheeseen nähden liian vähäiset resurssit kestäisi kyllä, jos elokuvalla olisi jotain muuta tarjottavaa, mutta ei sillä ole. Kingin kuva- ja tarinankerronta on silkkaa tv-kerrontaa, ei mitään muuta. Käsikirjoituksessa on hyvin vähän, mistä ammentaa, eikä Cagekaan ole kiinnostava miltään osin.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: