Loving (2016)

Parhaimpiin nuoremman polven elokuvaohjaajiin lukeutuvan Jeff Nicholsin (Take Shelter, Mud, Midnight Special) viides elokuva sai jopa Oscar-ehdokkuuden, mutta vältti jälleen elokuvateatterilevityksen Suomessa. Se on harmi, sillä Loving on kaikin puolin onnistunut elokuva, jonka aiheen todellisuuspohja on vahvasti kiinni Yhdysvalloissa, mutta sen viesti on täysin yleismaailmallinen.

Nicholsin itsensä käsikirjoittama elokuva kertoo tositarinan 1960-luvun Virginiassa asuvasta Richard Lovingista (Joel Edgerton) ja tämän Mildred-vaimosta (Ruth Negga). Täysin tavallinen pariskunta elää hyvin onnellista tuoretta avioliittoaan, Richard käy töissä muurarina ja Mildred odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta. Kahden täydellisen harmittoman ihmisen onnen tielle ei voisi mikään tulla, mutta ikävä kyllä Richard sattuu olemaan valkoihoinen ja Mildred mustaihoinen. Laki kieltää rotujenväliset avioliitot, eikä laki myöskään anna tällaisten pariskuntien jälkikasvulle samoja perintöoikeuksia kuin muille. Richard ja Mildred päätyvät oikeuden eteen saadakseen vankeustuomion siitä, että he menivät naimisiin.

Loving seuraa näiden kahden ihmisen arkea jatkuvassa epätietoisuudessa ja eräänlaisessa häpeässä, vaikka kumpikaan ei ota uhrin asemaa. Richard on niitä vanhan kansan hiljaisia ihmisiä, joita Suomestakin vielä jokin aika sitten löytyi: heitä, jotka eivät tee itsestään numeroa, eivät turhasta valita ja aiheestakaan eivät aina viitsi valittaa, koska siitä voi olla vaivaa. Se ei ole sama asia kuin pelkuruus tai välinpitämättömyys, vaan tässä tapauksessa kyse on sellaisesta piirteestä ihmisessä, joka takaa harmonisen yhteiselon.

Nimenomaan Loving on hyvä esimerkki siitä, minkälainen filmintekijä Jeff Nichols on verrattuna muihin yhdysvaltalaisiin. Vaikka kyseessä on tositapahtumiin pohjautuva aihe, jolla tietynlaisella painotuksella ja lähestymistavalla voitettaisiin kahdeksan Oscaria, Nichols on seurannut omaa tyyliään ja tehnyt elokuvan, joka ei ole valmiiksi pureskeltua, laskelmoitua ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Oscar-tyrkky. Nichols ei ole ottanut elokuvan keskiösksi Lovingien oikeustaistelua – historiallista oikeustaistelua – vaan näiden kahden ihmisen rakkaustarinan käyden läpi koko tunneskaalan riemusta pelkoon ja täydelliseen pettymykseen, kuitenkaan tekemättä sen suurempaa numeroa yhdestäkään näistä.

Valkoiseksi värjättyine hiuksineen ja kulmakarvoineen Joel Edgerton on totisesti valkoinen. Hänen pienimuotoinen roolisuorituksensa on hieno tyyppikuvaus niistä hiljaisista miehistä, joista näki, että he olivat kaikkea muuta kuin yksinkertaisia, mutta eivät milloinkaan tuoneet itseään esille. Edgerton ei silti Oscar-ehdokkuutta saanut, toisin kuin Negga, joka tekee yhtä hillityn roolisuorituksen hyvin samanlaisena Mildredinä.

Nichols on jälleen luonut vakiokuvaajansa Adam Stonen kanssa filmin, joka on puhdasta elokuvaa 35 mm:n filmillä. Lämminsävyinen ja värikylläs kuvaus hyödyntää laajakuvaa paremmin kuin moni muu nykyelokuva, tilan hyödyntäminen kuvakompositioissa tuo esille sekä kaunista miljöötä että päähenkilöiden eristäytyneisyyttä muusta yhteiskunnasta.

 
LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan kommenttiraita ja muutama lyhyt dokumentti elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: