Muistojeni Julia (1977)

JULIA
Yhdysvallat 1977

Ohjaus: Fred Zinnemann
Käsikirjoitus: Alvin Sargent
Tuotanto: Richard Roth
Pääosissa: Jane Fonda, Vanessa Redgrave, Jason Robards

1 tunti 53 minuuttia

Lillian Hellmanin ehkä omaelämäkerralliseen tarinaan perustuva Muistojeni Julia jäi mestariohjaaja Fred Zinnemannin viimeiseksi suurfilmiksi, ja se huomioitiin 11 Oscar-ehdokkuudella. Sheriffi-, Täältä ikuisuuteen- ja Shakaali-merkkifilmien kaltaisista töistään tunnettu Zinnemann oli filmin valmistuessa 70-vuotias ja pahemman kerran pudonnut elokuvan kehityksen vauhdista.

Pahimmillaan oman aikansa saippuasarjoja muistuttava, monia epäteräviä ja suorastaan tökerösti kuvia sisältävä filmi on vahvimmillaan sekä jännittävinä hetkinään että Zinnemannin kuvakerronnan – kompositoiden ja leikkausten – osalta. Sitä suuremmalla syyllä täytyy ihmetellä, mistä nämä viat useissa kuvissa oikein johtuivat. On nimittäin kuvia, joissa henkilöiden kasvot ovat kyllä teräviä, mutta tausta on täyttä suttua. Valtaosa kuvista taas on sellaisia, joissa sekä tausta että etuala ovat selkeästi erotettavissa, eli filmimateriaalista tai värimenetelmästä tämän ei kai pitäisi johtua. Kuvaajakin oli rautainen ammattilainen, joka sai tästä työstään Oscar-ehdokkuuden. Tietysti Zinnemann on voinut tällä tavoitella unenomaisuutta ja korostaa tarinan mystisyyttä, mutta  siinä tapauksessa hän olisi tehnyt näin hyvin erikoisissa kohdissa.

Vuoteen 1934 sijoittuva elokuva alkaa ja päättyy elokuvan valmistusvuodesta, jolloin päähenkilö Lillian (Jane Fonda) muistelee tuota kohtalokasta vuotta. Hänen lapsuudestaan saakka tuntemansa rakas ystävänsä Julia (Vanessa Redgrave) on lähtenyt Eurooppaan opiskelemaan. Julia kärsii vakavia vammoja jouduttuaan onnettomuuteen. Tämän jälkeen Lillian ei kuule ystävästään muutamaan vuoteen, ja joutuu opettelemaan elämään epätietoisuudessa. Aikansa hän saa kulumaan näytelmiä kirjoittaen, henkisenä tukenaan ja pahimpana kriitikkonaan kirjailijana menestynyt miesystävänsä (Jason Robards).

Matkalla Venäjällä pidettävään konferenssiin, Lillian poikkeaa Euroopassa ja saa yhteydenoton Julialta. Natsienvastaiseen maanalaiseen järjestöön liittynyt Julia tarvitsee Lillianin apua vaarallisessa tehtävässä, joka vie juutalaisen Lillianin natsien hallitsemaan Berliiniin.

Muistojeni Julia on ollut niin vahvan ohjaajan käsissä, että sen onnistuminen epätasaisesta ja toisinaan sekavastakin käsikirjoituksesta huolimatta ei sinänsä ihmetytä. Zinnemann on saanut tästä materiaalista kasaan tasalaatuisen draaman, jonka päällä vallitsee loputon mysteeri siitä, mitä Julialle on tapahtunut. Näyttelijäsuoritukset ovat tasokkaita, mutta eivät sentään niin tasokkaita kuin Oscar-palkinnot antavat ymmärtää: Robards ja Redgrave voittivat sivuosanäyttelijöiden pystit. Oscarit jakava akatemiahan tunnetusti tykkää kovasti holokaustiin liittyvistä kertomuksista, olipa elokuva sitten keskinkertaista parempi tai ei. Sen sijaan Maximilian Schellin Oscar-ehdokkuus pienestä, mutta vähäeleisyydessään vaikuttavasta sivuroolista oli ehdottomasti ansaittu. Schellihän sai Oscarin jo Nürembergin tuomiosta (1960), joka sekin tietysti liittyi holokaustiin...

LISÄMATERIAALI

Traileri.

DVD-JULKAISU