4K UHD -arvostelussa Arabian Lawrence (1962), jättiläiselokuva suuresta seikkailusta aavikolla maailmansodan aikaan

Brittiupseeri T. E. Lawrencen (1888–1935) seikkailut arabisoturien mukana ensimmäisen maailmansodan aikaisissa taisteluissa Ottomaanien valtakuntaa vastaan saivat ohjaajamestari David Leanin tekemään hänestä jättiläiselokuvan, joka on malliesimerkki siitä, miten vain ja ainoastaan elokuva voi taiteenmuotona esittää menneisyyden elävänä ja aitona.

Elokuva kertoo Lawrencen elämän suurimmasta seikkailusta, matkasta brittiupseerina arabiaan loputtomalle aavikolle, jossa hän lyöttäytyy yhteen sivistyneen ja kielitaitoisen paikallisen upseerin (Omar Sharif upeassa roolissa) kanssa. Huonosti alkavasta kohtaamisesta kasvaa lopulta jonkinasteinen ystävyys ja ennen kaikkea keskinäinen arvostus.

Tärkeää roolia prinssinä, Irakin tulevana kuninkaana näyttelee Alec Guinness ja sheikkiä Anthony Quinn. Tänä päivänä se olisi tietysti suuren porun aihe, jos valkoiset miehet näyttelisivät arabeja tumman maskin alta, mutta Guinnessin osalta ratkaisu ontui jo tuoreeltaan. Guinnessissa oli harvinaisen paljon luontaista auktoriteettia, joka kenties syntyi matalan äänen, hyvän äänenkäytön ja vakavan ulosannin yhdistelmästä; siinä mielessä hän oli mies paikallaan kansansa johtajan roolissa, mutta mustan maalin altakin hänet on liian helppo tunnistaa näyttelijä Alec Guinnessiksi ja silloin mennään nimenomaan näyttelemisen puolelle. Toisin on Anthony Quinnin kohdalla; puoleksi meksikolainen mies oli luonnostaan tummapiirteinen ja hän on heti niin sisäisesti kuin ulkoisesti uskottava roolissaan, jopa siinä määrin, ettei häntä ensin tunnistakaan.

Peter O’Toole näyttelee Arabian Lawrencen nimiroolin, joka oli samalla hänen läpimurtoroolinsa – ja millainen tilaisuus se olikaan, 30-vuotias tuntematon korea poika sai pääosan aikansa suurimmasta elokuvasta, josta tuli sittemmin yksi taiteenlajinsa suurimmista klassikoista. O’Toolella oli takanaan vain kolme elokuvaroolia ennen tätä elokuvaa, mutta hänen filmitähden karismansa oli jo huipussaan. Kenties Lawrence ei ole O’Toolen pitkän uran paras roolisuoritus, mutta ikimuistoisin se epäilemättä on.

Arabian Lawrencen mittakaava ylitettiin jo seuraavana vuonna Joseph L. Mankiewiczin Kleopatrassa (1963), mutta siinä missä Kleopatra oli suurten lavasteiden ja huonon rahankäytön spektaakkeli, on Leanin elokuva tehty niska limassa Jordanian, Marokon ja Espanjan aavikoiden paahtavassa kuumuudessa. Vastaavanlaista uhrautumista elokuvanteon hyväksi, ilman varsinaista uhria, näkee harvoin.

Arabian Lawrencessa on myös ikimuistoisia kuvia, jotka ohjaajan ja kuvaaja Freddie Youngin näkemys ja tekninen osaaminen tekevät ikimuistoisiksi, toisin kuin Kleopatrassa, jossa ikimuistoista on vain spektaakkeli, eivät sen kuvat. Toisaalta ikimuistoisuus on osin lainaa, sillä on mahdotonta olla panematta merkille, miten paljon John Fordin lännenelokuvien kuvasto on Leanin ja Youngin tapaan kuvata aavikkoa.

Kuten hänen töistään näkee, työskenteli Lean leikkaajana ennen ohjaajauraansa. Arabian Lawrencessa on hänen uransa ikimuistoisin skarvi kohdassa, jossa Lawrence puhaltaa tulitikun sammuksiin. Heti liekin sammuttua leikataan äänettömään kaukokuvaan aavikolla kaukaa väreilevän ilman takaa hiljaa kohti kameraa matkaavasta miehestä kamelin selässä. Ei ole kauankaan, kun joku suomalainen leikkaaja naureskeli lehtijutussa tälle skarville, vaikka ei ole itse tainnut koskaan keksiä mitään.

Jättiläiselokuva on saanut arvonsa mukaisen 4K UHD -tallenteen, jossa 65 mm:n negatiivin ylivoimaisuus näkyy poikkeuksellisen korkeana kuvanlaatuna. 4K-tallenteen kuva näyttää filmiltä mitä suurimmassa määrin ja värimäärittely on epäilemättä tehty parhaimmin säilyneiden kopioiden tai interpositiivien esimerkkiä seuraten.