4K UHD -arvostelussa Tommy Boy (1995), jolle aika on tehnyt vain hyvää

Jarrupalatehtailijan (Brian Dennehy) poika Tommy (Chris Farley) ei ole liialla järjellä pilattu nuorimies, mutta sydämellinen ja sympaattinen kylläkin. Seitsemän vuotta kestäneen opiskelun jälkeen Tommy on vihdoinkin valmistunut collegesta ja palaa kotiin, jossa isäukko odottelee uuden, itseään paljon nuoremman, hemaisevan vaimon (Bo Derek) kanssa.

Tommyn on nyt aika astua firman palvelukseen ja saada saman tien päällikkötason tehtävä. Se kismittää ahkeraa ja tunnollista, sarkastista ja katkeroitunutta Richardia (David Spade). Sitten Tommyn isä kuoleekin äkillisesti ja firman tulevaisuus näyttää olevan tollon pojan varassa. Se ei lupaa hyvää, kuten myöskään tuoreen lesken juonittelut. Tehtaan pelastaakseen ja tilauskirjan täyttääkseen toisiaan inhoavat Tommy ja Richard lähtevät yhdessä kiertämään osavaltiota.

Farley ja Spade näyttelivät molemmat Tommy Boyn tuotannon aikaan Saturday Night Live -sketsisarjassa, jota kirjoittanut aviopari Bonnie ja Terry Turner kirjoitti myös Tommy Boyn. Tuotannosta vastaa niin ikään Saturday Night Liven Lorne Michaels.

Turnerin pariskunta tunsi Farleyn ja Spaden ja tiesi, minkälainen ”kreisihuumori” sopi Farleylle. Vitsit itsessään eivät ole niin erikoisia, mutta Farley ja Spade vetävät niin hyvin, ettei sillä ole niin merkitystäkään. David Spade tekee Farleyn ”straight man” -parina koko uransa parhaimman (ellei peräti ainoan onnistuneen) roolisuorituksen.

Tommy Boyn viehätys on nyt jo ysärinostalgiassakin, mutta elokuvan kuvausajalla ja kuvaamalla ajalla ei ole niin suurta merkitystä, vaan sillä miten sitä on kuvattu. Nimittäin Tommy Boyssa sentään on juoni ja roolihahmot, jotka kehittyvät, vaikkakaan mikään ei tietenkään yllätä katsojaa. Toinen hyvin tärkeä syy elokuvan onnistumiseen on vaivannäkö. Toisin on nykyään, kun mukavuudenhaluiset, keski-ikäiset eilispäivän suosikkikoomikot – Spade mukaan lukien – tekevät elokuvia mahdollisimman vähällä vaivalla. Tommy Boyta kuvattiin lukuisissa eri paikoissa ja vieläpä syksyllä, joka sopii elokuvan sisältöön ja vahvistaa tunnelmaa.

Peter Segal, joka oli juuri ohjannut esikoispitkänään Mies ja alaston ase 33 1/3:n (1994), on tehnyt kuvaaja Victor J. Kemperin kanssa komean näköisen elokuvan, jossa on ruskan värejä, raikasta ilmaa ja kappale aitoa elämää. Kemper olikin mitä mainioin mies kuvaamaan aidoista miljöistä ja syksystä tunnelmansa rakentavaa elokuvaa, olihan hän aloittanut uransa kuvaajana 1970-luvulla nimenomaan realististen filmien parissa (Aviomiehet, Valtapeli, Hiljaisuuden laki, Hikinen iltapäivä). 1980-luvulta lähtien Kemper oli "erikoistunut", tahtomattaan tai tarkoituksella, komediaelokuvien kuvaajaksi. Ura päättyi mollivoittoisesti videolevitykseen tehdyillä jatko-osilla American Pie- ja Anna palaa -teinikomedioille. Tommy Boy oli hänen viimeinen hieno hetkensä.

Tuore 4K-restaurointi ja -tallenne ovat erinomaisia. Paramount Pictures, joka on välillä julkaissut 4K-formaatissa myös ala-arvoisia ”restaurointeja” (Vauhdilla Chicagoon tulee ensimmäisenä mieleen) on tällä kertaa skannannut kaiken 4K-tasoisena. Värimäärittelyssä kuten masteroinnissakin on oltu uskollisia alkuperäismateriaalille.