4K UHD -arvostelu: Vauhdilla Chicagoon (1987) on John Hughesin hauskin ohjaustyö

Teini-ikäisenä vanhempiensa mukana Chicagoon muuttanut John Hughes sijoitti useat elokuvansa entiseen kotikaupunkiinsa. Vauhdilla Chicagoon (1987), yksi hänen parhaimmista töistään, kertoo kahdesta keski-ikäisestä miehestä, jotka ovat matkalla New Yorkista koteihinsa kiitospäivän viettoon – aivan yhtä hyvin kyse voisi olla joulusta.

Mainosmaailmassa työskentelevä Nealin (Steve Martin) kotimatka alkaa epäonnen merkeissä, kun eräs mies vie taksi hänen nenänsä edestä New Yorkissa. Lentoasemalle päästyään Neal kohtaa miehen uudelleen: Del (John Candy) on suihkuverhojen ripustimia myyvä kaupparatsu, joka hymyilee ja pälättää minkä ehtii. Del on selvästi harmiton ukko ja vähän reppanakin, jonka kanssa Neal ei haluaisi viettää hetkeäkään. Kuitenkin he ovat menossa samalle lennolle, joka pääsee lähtemään, mutta loppuu kesken lumimyrskyn takia. Delin tarjotessa apuaan hotellihuoneen hankinnassa Neal tarttuu tarjoukseen pitäen sitä sentään parempana vaihtoehtona kuin lentoaseman aulassa nukkumista. Siitä alkaa Nealin ja Delin yhteinen joskin eripuraisa matka kohti Chicagoa – lentokoneella, junalla ja autolla.

Steve Martinin uralla Nealin rooli erottuu selvästi muista: tämä on lyhytpinnainen, itsekeskeinen ja ilkeä, ja Martin vetää roolin vakavissaan maneereihinsa turvautumatta. Kuten monet koomikot, Martin on poikkeuksellisen hyvä vakavissa rooleissa. Sama pätee John Candyyn, joka onnistuu Delissä niin kuin monissa muissakin tehtävissään yhdistämään aidon ihmisen värikkääseen komediahahmoon. Kuinka hienoja rooleja hän olisikaan vielä esittänyt, jos olisi elänyt pidempään.

Vauhdilla Chicagoon on epäilemättä John Hughesin omista ohjaustöistä kaikkein hauskin. Mukana on paljon sellaista periamerikkalaista huumoria, joka ei toimi, mutta absurdit ja odottomattomat tilanteet samoin kuin lapsellinen slapstick-huumori naurattavat tässäkin elokuvassa. Slapstickia on mukana enemmän kuin aiemmilta katselukerroilta oli jäänyt mieleen: muutamissa kohtauksissa Hughes siirtyy realismista vanhan ajan piirrettyjen maailmaan, jossa äkkijarrutuksessa pelkääjän paikalla istuvan matkustajan sormet uppoavat kojelautaan ja kanssamatkustajan saattaa nähdä pelkkänä luurankona tai paholaisen asussa.

Kyseessä on tie-elokuva kahdesta keski-ikäisestä miehestä, jotka pakon sanelemana taittavat matkaa yhdessä – jatkuvasti toisiinsa hermostuen, mutta lopussa toisiaan ymmärtäen. Elokuvan tunnelma on voimakas ja rauhallisella rytmillä on siinä suuri rooli, samoin talvisella vuodenajalla, yökuvauksilla ja usein vaihtuvilla tapahtumapaikoilla.

Nyt 35 vuotta täyttänyttä komediaklassikkoa pitkästä aikaa katsoessa mieleen hiipii myös haikeus. Kuinka paljon onkaan menetetty näin lyhyessä ajassa jopa amerikkalaisen komedian saralla. Poissa ovat suuret näyttelijäpersoonallisuudet, elokuvallinen toteutus ja inhimilliset tarinat, joita väritettiin vitseillä. John Hughesin elokuvissa ensimmäisenä oli aina tarina ja ihmiset, vasta sitten vitsit. Siksi ne toimivat ja kestävät aikaa.

(Katsottu ilman tekstitystä.)

Tuore 4K UHD -tallenne on kuvanlaadultaan harvinaisen heikko ja epätasalaatuinen suoritus. Filmirakeen määrä on useimmissa kuvissa vedetty minimiin sillä seurauksella, että filmillinen ilme ja kaikki detaljit ovat hävinneet.

Lisämateriaalina noin 75 minuutin edestä pidennettyjä ja poistettuja kohtauksia – melkein kaikki hyvin heikkolaatuiselta vhs-nauhalta siirrettynä. Loputtoman pitkiltä tuntuvat kohtaukset antavat hyvän kuvan siitä, miten suuri merkitys leikkausvaiheella on ollut myös John Hughesin töissä. Samoin silmiinpistävää on se, että poistetuissa ja pidennetyissä kohtauksissa John Candyn Delissä on läsnä myös samaa ilkeyttä ja v-mäisyyttä, jota Nealissa on lopullisessa elokuvassa.

Lisäksi Blu-raylla on mukana Dylan Bakerin koekuvausnauha, elokuvan valmistumisen aikaan tehtyjä dokumentteja sekä vähän tuoreempi dokumentti Hughesista.