Arvostelu: Tositapahtumiin pohjautuvassa Woman of the Hourissa sarjamurhaaja osallistuu Napakymppiin

Vuonna 1978 Napakympin alkuperäisessä yhdysvaltalaisessa versiossa nähtiin yhtenä kilpailijana Rodney Alcala, 35-vuotias tummahiuksinen ja pistäväkatseinen valokuvaaja, jonka neiti X valitsi matkakumppanikseen ja treffiseurakseen. Neiti X, ohjelman tekijät ja studioyleisö olivat autuaan tietämättömiä Alcalan todellisesta luonteesta ja teoista: kohtalaisen sujuvapuheinen ja itsevarma naistenmies oli pedofiili, raiskaaja ja sarjamurhaaja.

Näyttelijä Anna Kendrickin esikoisohjauksen pohjana on yhden elokuvan aiemmin ohjanneen ja kirjoittaneen Ian McDonaldin käsikirjoitus, joka tavoittaa kenties kaiken oleellisen Alcalan narsistisesta persoonallisuudesta, vaikka ottaakin taiteellisia vapauksia.

Oleellisin muutos todellisuuteen on elokuvan päähenkilö Sheryl, jota Kendrick itse näyttelee. Kyseessä on täysin fiktiivinen versio Alcalan kanssa The Dating Gamessa lirkutelleesta Cheryl Bradshaw’sta, joka – toisin kuin elokuvan päähenkilö – ei ollut näyttelijä eikä joutunut Alcalan ahdistelemaksi. Kuka tietää, miten olisi käynyt, jos Bradshaw olisi lähtenyt Alcalan kanssa palkintomatkalle.

Woman of the Hourin näkökulma on naisen, joka on tässä tapauksessa sekä uhri että selviytyjä. Päähenkilö on enemmän selviytyjätyyppiä: hän ei näytä tissejään roolittajalle eikä ole Alcalan manipuloitavissa, vaikka toisaalta saattaakin antaa säälistä jollekin toiselle treffiseuralaiselleen.

Toinen naispäähenkilö on kotoaan karannut nuori tyttö Amy (Autumn Best), jonka valokuvaajana itsensä elättänyt ja uhrejaankin antaumuksella kuvannut Alcala houkuttelee mukaansa autiomaahan. Aika näyttää, onko Amy uhri vai selviytyjä, vai kenties molempia.

Rodney Alcalaa näyttelee Daniel Zovatto, joka ei ole erityisen paljon roolihahmonsa esikuvan näköinen, mutta saa aikaiseksi samantyyppisen vaikutelman imelästä, ärsyttävän itsevarmasta naistenmiehestä, jolla on leveä hymy ja murha mielessä. Woman of the Hour ei ole suinkaan poikkeus siinä, että se kertoo sarjamurhaajasta jonkun muun kuin murhaajan näkökulmasta, sillä onhan valtaosa dekkareista kerrottu tutkijan näkökulmasta. Mutta elokuvan puolella harvemmassa ovat tapaukset, joissa murhaajan henkilöllisyys on välittömästi katsojan tiedossa, mutta silti näkökulma ei ole murhaajan.

Woman of the Hourissa ei ole uusia oivalluksia, eikä se välttämättä ole jännittävin tapa käsitellä fiktiivisessä muodossa Alcalan tapausta, mutta kiinnostava ja viihdyttävä se taatusti on. Kendrickin, kuvaaja Zach Kupersteinin ja lavastaja Brent Thomasin yhteistyön jälki on komeaa katseltavaa ja riittävän filmillistä sopiakseen 1970-luvun epookkiin, vaikka elokuva onkin kuvattu digitaalisena. Maltillisesta budjetista huolimatta epookki on huolella luotua, joskin sisätilapainotteista.

 
Elokuvateattereissa 29.11.2024 alkaen.