Blu-ray-arvostelu: Five Nights at Freddy's (2023) on kauhuton ja vitsitön kauhukomedia

Amerikansuomalaisen Emma Tammen ohjaamasta Five Nights at Freddy’s -nimisestä kauhuttomasta kauhukomediasta tuli viime vuoden suurin ryntäyselokuva. Ensi-iltaviikonlopun erinomaiset luvut kertoivat siitä, kuinka innokkaimmat videopelisarjan ystävät kävivät heti katsomassa elokuvan. Esimerkiksi Suomessa elokuvan erinomainen 49 181 katsojan avaustulos muodosti lopulta puolet sen kokonaiskatsojamäärästä, ja Pohjois-Amerikassa avausviikonlopun osuus kaikista lipputuloista oli vieläkin suurempi.

Elokuvan pohjana olevan videopelisarjan ystävien innokkuus selittää ryntäyksen ja elokuvan kehnous sen lyhyen eliniän teatterilevityksessä. Five Nights at Freddy’s ei nimittäin ole oikeastaan mitään: kauhukomedian lajityyppiin sen pitäisi kuulua, mutta siinä ei ole mitään hauskaa eikä taatusti mitään pelottavaa tai jännittävää, kauhumaista sisältöä. Elokuva ei lähde missään vaiheessa kunnolla liikkeelle, eikä sisältöä ole nimeksikään. Kaikessa tuntuu ja näkyy tekijöiden kokemattomuus – vai pitäisikö sanoa osaamattomuus ja sivistymättömyys? Jotenkin vaikuttaa siltä, että Five Nights at Freddy’sin tekijät eivät ole nähneet muuta kuin tuoreita tv-sarjoja. Toisinaan ohjaajan elokuvasivistys välittyy huonommastakin elokuvasta, mutta ei tästä.

Asetelma on kuin Night at the Museum – yö museossa -elokuvista varastettu. Liki kahden vuosikymmenen takaisessa hittikomediassa Ben Stillerin näyttelemä eronnut mies yrittää pitää välit kunnossa poikaansa, ottaa vastaan yövartijan hanttihomman ja joutuu elämänsä seikkailuun, kun museon vahanuket, pienoismallit ja täytetyt eläimet heräävät öisin eloon. Five Nights at Freddy’sissä Josh Hutchersonin näyttelemä elämän kaltoin kohtelema mies yrittää pitää välit kunnossa pikkusiskoonsa ja estää tämän siirtämisen toisen sukulaisen hoiviin. Rahapulassaan hän menee yövartijaksi toimintansa lopettaneensa pizzeriaan, jossa on isot mekaaniset maskotit seisovat hyljättyinä. Ennen pitkää Mike huomaa, että mekaaniset maskotit ovatkin eläviä ja murhanhimoisia.

Kaikkeen liittyy Miken pikkuveljen katoaminen ajalta, kun molemmat olivat vielä lapsia. Tämä on elokuvan keskeinen teema, mutta vaikka se tuokin tarinaan vähän mysteeriä ja toiminnalle sekavan tarkoituksen, ei sekään johda lopulta mihinkään. Se onkin Five Nights at Freddy’sin ongelma: heikossa käsikirjoituksessa on hieman ituja, joista ei kuitenkaan synny mitään. Kokematon ohjaaja ei saa tällaisesta mitään irti: jännitystä ei ole lainkaan ja esteettisesti elokuva on silkkaa tv-kamaa.