Aleksi Mäkelä 95-elokuvasta: ”Urheiluleffat ovat aina riskejä”

Aleksi Mäkelä ja työryhmää 95:n kuvauksissa.

Vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruusturnauksen loppuotteluviikon-
lopusta kertovan 95-elokuvan kuvaukset olivat loppusuoralla viime tiistaina, kun kävimme ohjaaja Aleksi Mäkelän puheilla.

Helsingin Munkkivuoressa sijaitseva vakuutusyhtiö Pohjolan entinen pääkonttori ehtii ennen purkutöiden alkamista esittää ainakin tukholmalaista hotelli Victoriaa Aleksi Mäkelän ohjaamassa 95-elokuvassa. Suomelle voittoisasta jääkiekon maailmanmestaruusviikonlopusta joukkueen ja tavallisten ihmisten silmin kertovan elokuvan kuvaukset ovat nyt loppusuoralla: ensi viikolla 34 kuvauspäivää tulevat täyteen, ja sen jälkeen alkaa vajaa puoli vuotta kestävä jälkituotantovaihe.

Pohjolan hulppea entinen pääkonttorirakennus käy studiosta siinä missä varsinainen äänistudiokin, jollaisia Suomessa ei liiemmin ole elokuvien kuvauksiin käytettävissä. Mäkelän mielestä välttämätöntä tarvettakaan ei ehkä ole, koska muita tyhjiä kiinteistöjä on ja tulee lisää. – Tässä tilassa on varmaan parikymmentä isoa ”studiohallia” ja täällä on hirveän helppo tehdä. Muuten ihan täydellistä, mutta seinät eivät liiku. Näin se usein meneekin, että tulee tyhjiä kiinteistöjä, joita aletaan käyttää kuvauksiin.

Mäkelän muisteluiden mukaan idea elokuvaan lähti tuottaja Marko Tallilta sen jälkeen, kun Yellow Film & TV Oy:n tuottama Sel8nne-dokumentti (2013) keräsi yli 130 000 katsojaa ja osoitti, että myös jääkiekon historia kiinnostaa elokuvissakävijöitä. – Ensin heillä oli idea lätkäelokuvasta, sitten mietittiin, että mikä se kuvattava tapahtuma on ja päädyttiin tällaiseen epookkivaihtoehtoon. Jos lätkäleffa tehdään, niin on vaikea kuvitella, mikä muu sen aihe voisi olla kuin tämä, Mäkelä sanoo.

Leijona-joukkueen elokuvaversio. Klikkaa kuva suuremmaksi. Kuva: Yellow Film & TV Oy

Mertarannan selostus on kuin kertojaääni

95 on Mäkelän neljästoista pitkä elokuva ja ensimmäinen Yellow Filmille, jolle hän on jo aiemmin ohjannut Roba- ja Syke-televisiosarjoja. Mäkelää kysyttiin ohjaajaksi jo pari vuotta sitten, jolloin projektia alettiin suunnitella, mutta hänellä oli tuolloin toisia suunnitelmia, jotka kuitenkin kariutuivat. Lopulta viime syyskuussa Mäkelä saattoi ottaa työtehtävän vastaan. – Minä olin tämän jo henkisesti heivannut, että se meni minulta ohi, kun en silloin päässyt. Kyllä minä jo silloin pari vuotta sitten ajattelin, että olisi se kiva tehdä, mutta olin ehtinyt jo lyödä suunnitelmat lukkoon. Hyvä näin, tämä on ollut ihan hauskaa.

Elokuva koostuu seitsemästä eri tarinasta, jotka tapahtuvat samana viikonloppuna ja liittyvät jääkiekon maailmanmestaruusotteluun. – Tässä on joskus jopa haviteltu sellaistakin vaihtoehtoa, että eri episodeissa on omat ohjaajansa. Kun minua tähän pyydettiin, niin silloin oli jo hylätty tämä vaihtoehto, koska siinä olisi voinut käydä niin, että olisi ollut seitsemän ihan erilaista elokuvaa sekaisin. Hauska ajatus sinänsä, mutta tuskin olisi käytännössä toiminut tai ainakin riskit olisivat voineet olla kovat, Mäkelä uskoo.

Vaihtoaition tapahtumien kuvaamista lukuun ottamatta kenttäpeliä ei juurikaan kuvata uusiksi, vaan elokuvassa käytetään arkistomateriaalia alkuperäisestä ottelusta. Lisäksi Antero Mertarannan alkuperäinen selostus toimii elokuvassa eräänlaisena kertojaäänenä, koska elokuvan eri episodien henkilöt katsovat ottelua televisiosta selostuksineen.  – Nykyään jääkiekko-otteluita kuvattaessa pääsuunta on niin, että ohjaaja voi zoomata sinne vaihtoaitioon, mutta tuohon aikaan ottelut kuvattiin siten, että kamera on samalla puolella kuin vaihtoaitiot ja näin ollen niitä ei juurikaan näy, nykyään pääkuvaussuunta on rangaistusaition puolelta. Alkuperäisessä matsissa ei näe muuta kuin valmentajan päälakea ja vähän kypäriä. Se oli meille hyvä, koska me voimme kuvata sen vaihtoaition suunnan ja se istuu siihen materiaaliin hyvin, ohjaajana sanoo.

Käsikirjoitukset ovat välillä liiankin proosallisia

95-elokuvan käsikirjoitus on Mäkelän kanssa Roba-sarjaa ohjanneen Joona Tenan, Tatiana Elfin ja Juha Karvasen yhteistyötä. Mäkelän mukaan se, että yksi käsikirjoittajista on itsekin ohjaaja, ei tekstissä näy. – Kyllähän ne käsikirjoittajat aina jokainen omalla tyylillään kirjoittelevat sinne ikään kuin kuvia valmiiksi ja vähän proosaa. Sehän on välillä ehkä jopa liian proosallista, siellä saattaa käsikirjoituksessa olla kirjoitettuna, mitä roolihahmot ajattelevat kohtauksissa. Ne ovat ihan hauskoja, mutta en minä pysty niitä kuvaamaan, hän sanoo.

– Ei se minua ainakaan henkilökohtaisesti haittaa, että siellä ovat käsikirjoittajat kirjoitelleet, mikä on heidän mielestään hidastettu kuva ja milloin ollaan jonkun henkilön pov:ssa [näkökulmassa]. Niitä nyt välillä tehdään, jos tuntuu hyvältä, tai sitten muutetaan, Mäkelä jatkaa. – Käsikirjoitus on ylipäätään kaikessa sellainen hyvä lähtökohta, johon voidaan palata, jos ei keksitä mitään parempaa.

95-elokuvan käsikirjoitus oli jo valmiina Mäkelän lopulta tullessa mukaan, mutta uuden ohjaajan johdolla käsikirjoituksesta tehtiin vielä pari uutta versiota ja lyhennettiin tarinoita. Uransa pisintä elokuvaa ohjaaja ei halua tästä tehdä. – Kyllä mä koen, että ei tämä yli kaksituntisensa ehkä vedä tai että se lähtee vähän sinkoilemaan. Puolitoistatuntia taas on liian nopea, koska tässä on kuitenkin monta tarinaa. Tuntti ja kolme varttia olisi aika optimi, mutta aika näyttää.

Kotimaisessa elokuvassa hyvin harvoin mennään yli kahden tunnin rajan. Mäkelä onkin harvoja nykyohjaajia, joka on elokuvissaan tuon rajan ylittänyt useammin kuin kerran. – Kun on ollut leffoja, joissa on menty 20–30 vuotta ajassa eteenpäin, niin silloin se tuntuu vähän hassulta, jos sen paukuttaa menemään 90:ssä minuutissa. Se vaatii aikaa. Mutta tämä elokuva kertoo yhdestä viikonlopusta ja ikään kuin lopputulos on selvillä, niin ei kannata hirveästi makailla.

Ruotsalainen Jens Hultén nähdään Curt "Curre" Lindströmin roolissa. Kuva: Yellow Film & TV Oy

"Lätkäleffa kyllä, mutta ei urheiluleffa"

95:n urheiluaihe on kotimaiselle elokuvalle erikoinen, vaikkei täysin tavatonkaan. Jääkiekkoakin on sivuttu muun muassa Veijo Meren Jääkiekkoilijan kesä -romaaniin pohjautuvassa, Veikko Kerttulan ohjaamassa Iso Vaaleessa (1983), josta tuli hitti ja pikkuklassikko. Juho Kuosmasen viimevuotinen nyrkkeilyelokuva Hymyilevä mies oli maailmanlaajuinen arvostelumenestys. Aleksi Mäkelä itse ohjasi Matti Nykäsen elämäkertaelokuvan Matti (2006), joka sai yli 460 000 katsojaa. Siinäkään urheilu ei ollut pääosassa.

– Urheiluleffat ylipäänsä ovat aina riskejä ja harvoin onnistuvat, mutta en minä tätä nyt sillä tavalla urheiluleffana pidäkään, vaan puhtaana draamana, tietysti kevyenä draamana. Ei sitä urheilulajia tässä lajina niin paljon kuvata, vaan sen ympärillä tapahtuvia asioita. Lätkäleffa kyllä, mutta ei urheiluleffa, Mäkelä kuvailee. – Ottelua katsellaan ympäri ämpäri eri tarinoissa ja erilaisissa ympäristöjä. Tämän tarinan jännityksen aiheena ei ole se, miten ottelu päättyy, koska lopputulos tiedetään. Siitä ei draamaa synny, se syntyy muun asian ympärillä.

– Koko elokuva tapahtuu perjantain ja sunnuntain välisenä aikana: perjantaina on välierät, lauantaina välipäivä ja sunnuntaina finaali. Kerrotaan kaikesta, mitä siihen liittyy ja mennään sellaisiin paikkoihin, mihin normaali ihminen ei muuten päässyt. Joukkuetta nähdään enemmän kuin muita tarinoita, koska muutkin katselevat joukkueen vaiheita. Minä veikkaan, että niistä muista tarinoista tulisi sellaisia 10–15 minuutin pätkiä, jos ne leikkaisi yhteen, mutta nehän on hajotettu ympäri elokuvaa. Lätkäjengistä kerrotaan paljon tositarinoita, joita ei ole aiemmin kuultu. Aikajana on sama kaikissa tarinoissa, Mäkelä sanoo.

– Tässä elokuvassa on niin laajasti erilaisia juttuja, että pidetään se kuitenkin tässä vaiheessa lätkäleffana, koska minä en usko, että ihmiset pystyvät sitä vielä omaksumaan. Kun tulee ensimmäisiä teasereita ja trailereita, missä näkyy leffasta pätkiä, niin siinäkin täytyy olla tarkkana, että mitä sinne laittaa. Kaikki täytyy liittyä lätkään, muuten sitä alkaa ihmetellä, että onko tämä joku toinen leffa, ohjaaja kertoo.

– Tämä koskettaa sillä lailla, että jos ihminen on itkenyt silloin, kun Suomi alun perin voitti, niin se varmaan itkee nytkin. Kyllä tuossa tulee sellaisia kohtauksia, joissa ne tunteet nousevat pintaan, lätkäihmisen veri lämpenee tässä leffassa. Se hyväntahtoisuus ja voittamisen autuus purkautuvat kyllä katsojillekin, vaikka lopputulos tiedetäänkin, Mäkelä lupailee. – Toivottavasti [lopputulos] on viihdyttävä, sitä minä tässä lähinnä haen.

Kohtausta valmistellaan.

Pääosissa nuoria ja amatöörejä, ei Mäkelän elokuvien vakiokalustoa

Elokuvan pelaajien rooleihin haettiin näyttelijöitä avointen koekuvausten kautta. Tärkeimpänä kriteerinä olivat luistelutaidot, minkä seurauksena pelaajien rooleissa nähdäänkin sekä ammattinäyttelijöitä että lätkäjunnuja. Mäkelän elokuvien kaikkein käytetyimmistä näyttelijöistä ei ole mukana kuin Samuli Edelmann. Oliko valinta tietoinen vai sattumaa, ohjaajan mukaan ehkä vähän sekä että. – Roolitus menee aina automaattisesti sen mukaan, että katsoo vähän, minkä ikäistä hahmoa hakee. Esimerkiksi tuossa, kun mietin Kari-Pekka Toivosta, jonka on kanssa on tehty paljon hommia silloin tällöin, niin KP:lla on niin kova lätkätausta, että hän on apuvalmentaja ja se oli selkeä valinta, eikä siinä katsottu, että onko näyttelijä Aravirran näköinen vai ei.

– En minä ymmärrä koko ajatusta siitä, kun aina puhutaan, että on samat naamat joka paikassa. Samat naamat täällä joka tapauksessa ovat, ei tästä maasta naamoja hirveästi löydy. Se vain on niin, että parhaita käytetään paljon, ei se sen kummempaa ole.

Kuitenkin viime vuodet ovat osoittaneet, että paikka Putouksen näyttelijäkaartissa takaa runsaasti elokuvatöitä seuraavien vuosien aikana. – Jos silloin on ihminen paljon esillä, kun roolitusta tehdään, niin automaattisesti se tulee sinne omaan mielikuvaankin aika nopeasti. Jos näyttelijä on ollut paljon poissa – ja kun näyttelijöitä on niin helvetisti – niin ei niitä aina muista, vaikka isolla porukalla mietitään, että kuka voisi olla tämä ja tämä hahmo.

– Kieltämättä tokihan siihen vaikuttaa sekin, että kyllä lähtökohtaisesti mielellään käyttää sellaisia näyttelijöitä, jotka ovat olleet paljon esillä ja joista kansa tykkää. Ei se ainakaan huononna sitä tilannetta. Varsinkin tämä elokuva, jota minä pidän aikamoisena viihde-elokuvana, niin kyllä tähän komedianaamat sopivat hyvin, ei ole mustavalkoista ahdistusta luvassa.
                

Ohjaajansa uran kallein elokuva

95-elokuvaa on kuvattu pääasiassa Helsingissä ja viikon verran Tukholmassa, mihin osa elokuvan tapahtumista itse pelejä myöten sijoittuukin. Elokuvassa on mukana ruotsalainen yhteistuottaja ja kolme tunnettua ruotsalaista näyttelijää. Kahden miljoonan euron budjetillaan se on ohjaajansa kalleimpia filmejä. – Ei mun mielestäni mikään ainakaan paperilla ole ollut yli kahta miljoonaa. Olisikohan Vares – yksityisetsivä ollut toistaiseksi kallein; se oli sitä aikaa, kun ei oikein kukaan tiennyt, mitä ne leffat maksavat ja ne maksoivat sitten, mitä maksoivat.

Elokuva saa ensi-iltansa maanantaina joulukuun 25. päivänä, sopivasti joulupyhien aikaan. Maanantai on ensi-iltapäiväksi erikoinen valinta. – Se on aika mielenkiintoinen kokeilu. Nyt viime aikoina on usein tultu ensi-iltaan keskiviikkona ja tehty viiden päivän viikonloppuja, mutta nyt lähdetään maanantaista. Se johtuu joulupyhistä, koska ne ovat elokuvateattereille hyviä päiviä, Mäkelä kertoo. – Alun perin meidän piti lähteä keskiviikkona, mutta levittäjä ehdotti, että lähtekää saman tien maanantaina, koska silloin on pyhäpäivä ja jengi käy teattereissa.

– Kymmenen vuotta sitten tätä ei olisi kannattanut tehdä, koska silloin jengi oli jo ihan ähkynä tähän ajatukseen lätkästä ja varsinkin vuodesta 1995. Nyt siinä on sellaista tiettyä nostalgiaa, joka voi tuoda hyvällä tavalla muistoja mieleen. Sellaista on ollut ilmassakin, kun puhuu täällä esiintymässä käyneiden ihmisten kanssa. Ihmiset lähtevät mielellään mukaan, ovat innoissaan ja kertovat omia tarinoitaan siitä, mitä muistaa keväästä 1995, Mäkelä kertoo. Alkuperäisen joukkueen pelaajista kymmenkunta on käynyt filmaamassa cameo-roolien elokuvaan. – Kaikki, jotka on kiinni saatu ja jotka Suomessa ovat olleet ovat ihan innolla lähteneet mukaan, ohjaaja kertoo.

95:llehän on jo sopiva aihe jatko-osaan, jonka voi tehdä parinkymmenen vuoden päästä: jääkiekon maailmanmestaruus vuodelta 2011. – Suunniteltiinkin jo, että siihen on teaserikin valmiina: Pasi Nurminen astuu lentokoneesta ulos ja mätkähtää kameran eteen, ohjaaja vitsailee.