nummisuutaritkrohn1

Väri tuli pitkiin suomalaisiin elokuviin 1950-luvun loppupuolella. Suomen Filmiteollisuus suunnitteli ensin filmatisointia Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä Edvin Laineen ohjaamana, mutta johtaja T. J. Särkkä päätyi lopulta itse ohjaamaan väri- ja laajakangasversion Juhani Ahon Juhasta. Suomi-Filmillä ensimmäiseksi värielokuva-aiheeksi valikoitui Kiven Nummisuutarit, ohjaajana Valentin Vaala. Särkkä voitti Vaalan ainakin nopeudessa: Juha tuli ensi-iltaan marraskuussa 1956, Nummisuutarit helmikuussa 1957.

Nummisuutarien näyttelijöistä on reilut 55 vuotta elokuvan valmistumisen jälkeen harva enää elossa. Heistä tunnetuin on elokuussa 80 vuotta täyttänyt Heidi Krohn, jolle Nummisuutarit jäi ainoaksi yhteistyöksi Valentin Vaalan kanssa. Krohnista oli jo tullut filmitähti ja pääosien esittäjä Veikko Itkosen tuottamilla elokuvilla Leena, Tähtisilmä ja Silja – nuorena nukkunut, mutta Jaanan rooli Nummisuutareissa jäi varsin pieneksi. – Meidän perheystävä Usko Kemppi [yksi Nummisuutarien käsikirjoittajista] oli jo ennen koko filmiaikaani yrittänyt minua johonkin filmiin Orkolle [Risto Orko, Suomi-Filmin johtaja]. Hannu Leminenhän katsasti minut kotimme ulko-ovella, ja oli sanonut Suomi-Filmillä, että ”hänellä on silmät liian lähellä toisiaan". Ehkä sitten kelpasin Vaalalle, kun oli jo näytellyt niin monessa filmissä. En tuntenut häntä entuudestaan, Krohn kertoi yli 55 vuotta Nummisuutarien valmistumisen jälkeen.

Krohn muistelee, ettei sekä visuaalisena että näyttelijäohjaajana tunnettu Vaala erityisemmin ohjannut häntä. – Käski tulla sieltä ja täältä tilanteen mukaan. Hänellä oli täysi työ Martti Kuninkaan ohjaamisessa, ja olihan muillakin näyttelijöillä monia kohtauksia. Orkoon Krohn ei myöskään lähemmin tutustunut. – Hänet näin kerran, kun johonkin lehteen tuli elokuvasta juttu. Ystävällinen herra.

Nummisuutarien filmaamisessa ns. väriasiantuntijana oli neuvostoliittolaisen Sovcolorin edustaja Viktor Masevitsh, sillä kuvaaja Eino Heino ei ollut aiemmin kuvannut väreissä ainakaan pitkää filmiä. – [Masevitsh] käski, että minun piti saada etuhiukseni jollain lailla vaaleammiksi, siis värjätä. Joku vaalennus tehtiin. Tukkani oli hyvin tumma, ei koskaan värjätty.

Krohn pahoitteli, että hänen roolinsa Jaanana oli niin pieni ja elokuvan tekoajastakin oli kulunut jo sen verran kauan, ettei hän kovin paljon tapauksesta muista. Joka tapauksessa työn hedelmät on nähtävillä vielä tänäkin päivänä, Kansallisen audiovisuaalisen instituutin restauroimalta ja Finnkinon kautta julkaisemalta DVD:ltä.

Nummisuutarien jälkeen Krohn jatkoi elokuvauraansa Fennada-Filmillä ja Suomen Filmiteollisuudessa. Suomalaisen elokuvateollisuuden kaaduttua Krohnin viimeiseksi työksi suurelle filmistudiolle jäi Aarne Tarkaksen Turkasen tenava! (1963). Krohnin teatteri-, filmi- ja TV-ura ei siihen toki loppunut, vaan jatkuu yhä.

 

nummisuutaritkrohn

Ensi-illat

Keskiviikko 24.4.

avengersendgamejul 

Perjantai 26.4.

teenspiritjul amundsenjul 

nosferatujuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

aiti19juliste angrybirds2teaserjul veeranmaaginenelamajuliste olensuomalainenjuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja