andywilliams

Andy Williamsin (1927–2012) uran suurin hitti oli Blake Edwardsin ohjaamasta Aamiainen Tiffanylla -elokuvasta (1961) tuttu Moon River -sävelmä. Jo ennen tätä Williams oli levyttänyt paljon elokuvista tuttuja lauluja, mutta Moon Riverin jälkeen niitä tuntui ilmestyvän kuin sieniä sateella. Tässä niistä osa.

Klikkaa laulun nimeä kuunnellaksesi sen YouTubessa. Williamsin levyjä myydään kaupoissa, yllättäen.

 

Moon River

Henry Mancinin säveltämä sävelmä soi Blake Edwardsin hittielokuvassa Aamiainen Tiffanylla (1961), jossa Audrey Hepburn sen myös esittää. Hepburnin versiota ei kuitenkaan julkaistu elokuvan soundtrack-levyllä eikä millään muullakaan levyllä, joten Williamsin nopea levytys laulusta tuli markkinoille sopivaan aikaan. Williams pääsikin esittämään kappaleen seuraavan vuoden Oscar-gaalassa, jossa se palkittiin parhaan alkuperäislaulun Oscarilla. Williamsin versio laulusta löytyy hänen Moon River and Other Great Movie Themes -albumiltaan, joka ilmestyi vuonna 1962.


Where Do I Begin

Francis Lain säveltämä Where Do I Begin -kappale soi Arthur Hillerin ohjaamassa Love Story -jättihitissä (1970) vain instrumentaaliversiona, mutta seuraavan vuoden puolella Williams levytti kappaleesta sanoitetun version, josta tulikin listahitti. Suomessa laulun on levyttänyt mm. Tapio Heinonen, sekä suomeksi että englanniksi.


Speake Softly Love

Francis Ford Coppolan Kummisetä-elokuvassa (1972) instrumentaaliversiona kuullusta Nino Rotan sävellyksestä syntyi sekä ikimuistoinen sävelmä että pieni skandaali, kun Rota olikin jo käyttänyt italialaisen oopperan inspiroimaa sävellystyötä eräässä 1950-luvun elokuvasävellyksessään. Tämän seurauksena Rotan Oscar-ehdokkuus Kummisedän musiikin säveltämisestä peruttiin.

Williams levyttämä sanoitettu versio oli tämän uuden albumin nimikkokappale, Love Theme from The Godfather (Speak Softly Love), joka julkaistiin kolme päivää Kummisedän levityksen alkamisen jälkeen. Samalla albumilla Williams lauloi mm. Robert Mulliganin Kesä 42 -elokuvan (1971) instrumentaalisen teeman sanoitetun version


A Time for Us

Franco Zeffirellin ohjaama Romeo ja Julia (1968) oli valtava hitti Pohjois-Amerikassa ja Oscar-ehdokkaana mm. parhaan elokuvan ja ohjauksen kategorioissa. Nino Rotan säveltämästä musiikista selkeiten edukseen erottui A Time for Us -nimen saanut sävellys, josta tuli seuraavan vuoden puolella listaykkönen Yhdysvalloissa – ja vieläpä instrumentaalisena versiona.

Lauluun tehtiin parikin eri sanoitusta, joista toisen Williams otti levytettäväkseen Get Together with Andy Williams -pitkäsoitolleen. Lokakuussa 1969 julkaistu levy myi kultaa Pohjois-Amerikassa.


Exodus

Leon Urisin tiiliskiviromaaniin pohjautuva 208-minuuttinen Exodus (1960) oli suuri yleisömenestys ja sen tunnussävelmästä tuli aikaa kestänyt klassikko. Suomessakin elokuvan ja romaanin kanssa samaa nimeä kantaneen laulun levytti mm. Tapio Rautavaara – ja tekikin ehkä laulun kaikkien aikojen parhaimman levytyksen.

Williams lauloi Exoduksen (tunnetaan myös nimellä This Land Is Mine) vuonna 1962 ilmestyneellä Moon River and Other Great Movie Themes -levyllään, jossa tämän ja nimikkolaulun lisäksi kuultiin lauluja mm. Delmer Davesin ohjaamasta Sandra Dee -elokuvasta Kesäpaikka (1959), Jean Negulescon draamasta 3 kolikkoa lähteessä (1954), Jules Dassinin elokuvasta Ei koskaan sunnuntaisin (1960) ja Michael Curtizin Casablancasta (1962).


Days of Wine and Roses

Aamiainen Tiffanylla -elokuvan Moon Riverin lisäksi Williamsille kelpasi Blake Edwardsin elokuvista Viinin ja ruusujen ajan (1962) tunnuslaulu, jonka Moon Riverin tavoin sävelsi maestro Henry Mancini. Williamsin versio laulusta päätyi myöskin hänen uuden albuminsa, Days of Wine and Roses and Other TV Requests (1963), nimikkokappaleeksi.


Last Tango in Paris

Marlon Brandon ja Maria Schneiderin rasvaiset leikit Bernardo Bertoluccin Viimeinen tango Pariisissa -elokuvassa (1972) kiinnostivat Suomessakin yli puolta miljoonaa katsojaa, joten tietenkin Gato Barbierin elokuvaan säveltämälle instrumentaaliselle nimikkolaululle laadittiin sanat. Levylaulajien kestosuosikkia siitä ei kylläkään tullut, mutta Williams oli tietenkin jo vuonna 1973 levyttänyt senkin Solitaire-albumilleen.


The Way We Were

Barbra Streisandin ja Robert Redfordin romanssi Parhaissa vuosissamme (1973) kaipasi sekin omaa nimikkolauluaan, joka Streisand itse esitti ennen elokuvan alkutekstejä ja lopputekstien aikana. Columbian filmiyhtiön tuottaman elokuvan laulu päätyi Columbian levy-yhtiön kautta myös Williamsille, joka otti sen vuotta myöhemmin ilmestyneen albuminsa nimikkoraidaksi.


Raindrops Keep Falling On My Head

Burt Bacharachin säveltämästä ja B.J. Thomasin esittämästä Raindrops Keep Falling On My Head -laulusta tuli yksi Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat -elokuvan (1969) mieleenpainuvimmista jaksoista. Paul Newmanin ja Robert Redfordin tähdittämä lännenfilmi oli poikkeuksellisen suuri hitti aikanaan ja on yhä historian 34. katsotuin elokuva Pohjois-Amerikassa.

Williams levytti laulun jo ennen elokuvan ensi-iltaa, mutta laulun nimeä kantanut pitkäsoitto ehti kauppoihin vasta vuoden 1970 puolella.

Valley of the Dolls ja This Is My Song

Viimeiseen elokuvaansa Charles Chaplin sävelsi ja sanoitti This Is My Song -nimisen laulun, jonka esittäjäksi hän halusi Jazzlaulajan (1927) Al Jolsonin. Jolson oli kuitenkin kuollut 17 vuotta aikaisemmin, joten Chaplin päätyi lopulta käyttämään sävellyksestään vain instrumentaalista versiota. Chaplinin naapuri Sveitsissä oli brittilaulaja Petula Clark, joka levytti laulun sanoitetun version heti tuoreeltaan.

Hong Kongin kreivitär (1967) ei ollut mikään erityinen menestys, mutta siitä huolimatta Williamskin levytti laulun. Williamsin Honey-albumilta löytyy toinenkin elokuvalaulu, Mark Robsonin Nukkelaakson (1967) teema, jonka itse elokuvassa lauloi Dionne Warwick.


Alfie ja
I Will Wait For You

Lewis Gilbertin ohjaama brittiläinen draamakomedia Alfie (1966) teki Michael Cainesta maailmankuulun filmitähden ja sai viisi Oscar-ehdokkuutta. Burt Bacharachin ja Hal Davidin kirjoittama ja säveltämä elokuvan tunnuskappale kuultiin brittiversiossa Cilla Blackin laulamana, kun taas yhdysvaltalaisessa versiossa laulun esitti Cher. Sama laulu oli käytössä myös Alfien vuonna 2004 valmistuneessa uudelleenfilmatisoinnissa, mutta tällä kertaa esittäjänä oli Joss Stone.

Williams levytti laulun keväällä 1967 ilmestyneellä Born Free -albumillaan, jossa kuultiin myös Jacques Demyn Cherbourgin sateenvarjojen (1964) Je ne pourrai jamais vivre sans toi -laulun englanninkielinen versio. Itse elokuvassa laulun ranskankielisen version esitti Danielle Licari, joka tosin joutui "lainaamaan" ääntään pääosaa näytelleelle Catherine Deneuvelle.


The Shadow of Your Smile

Williamsin levytys Vincente Minnellin Kuuma ranta -elokuvan (1965) tunnuskappaleesta pääsi koko albumin nimikkokappaleeksi, ja kaupoista albumi löytyi elokuvaa seuraavana vuonna. Williamsia ennen kappaleen ehti levyttää ainakin Barbra Streisand, kun taas itse elokuvassa laulun esitti sekä kuoro että Jack Sheldon trumpettisoolona. Minnellin elokuvasta ei menestystä tullut, mutta laulu sentään palkittiin Oscarilla.

The Shadow of Your Smile -albumilla Williams esitti myös A Taste of Honey -laulun, joka kuultiin instrumentaaliversiona Shelagh Delaneyn samannimisessä brittinäytelmän Broadway-versiossa ja näytelmän vuonna 1961 valmistuneessa valmistuneessa elokuvaversiossa, jonka Tony Richardson ohjasi.


My Fair Lady
ja
Hello, Dolly!

Andy Williamsin pitkäsoittojen nimet eivät olleet kaikkein kekseliäimpiä, mutta selkeitä ne olivat. The Great Songs from "My Fair Lady" and Other Broadway Hits -albumin (1964) nimi ei jättänyt levyn sisältöä arvoitukseksi. Vuonna 1964 julkaistun levyn ilmestymiseen varmasti vaikutti myös My Fair Ladyn samanvuotinen elokuvasovitus, jonka George Cukor ohjasi ja jossa nimiroolin näytteli Audrey Hepburn.

Kuten albumin nimikin sen jo totesi, My Fair Lady -musikaalista levyllä oli useampikin kappale ja niiden lisäksi lauluja mm. Thornton Wilderin Hello, Dolly! -musikaalista, jonka elokuvaversio valmistui vuonna 1969 Gene Kellyn ohjauksessa ja Barbra Streisandin näytellessä pääroolin.


Charade ja
Call Me Irresponsible

Vuonna 1964 Williams teki myös kaksi muutakin pitkäsoittoa, joista elokuvien ystävien kannalta The Academy Award-Winning "Call Me Irresponsible" and Other Hit Songs from the Movies oli erityisen kiinnostava. Williiams oli jälleen Hepburnin elokuvien kimpussa, tällä kertaa levyttäen Stanley Donenin ohjaaman Charaden (1963) tunnuskappaleen, jonka Henry Mancini sävelsi.

Albumin nimikkokappale on peräisin George Marshallin ohjaamasta Papa's Delicate Condition -flopista (1963), jonka pääroolin Fred Astairen piti näytellä, mutta ei voinut sitä aikaisempien sopimuksiensa takia tehdä. Astairen tilalle tuli Jackie Gleason, joka myös esitti nimikkolaulunkin.

Näiden kahden laulun lisäksi levyllä kuultiin Williamsin esittämänä laulut mm. Charles Vidorin Laulusta ilman rakkautta (1955), Mitchell Leisenin elokuvasta Pettäjän jäljillä (1950), Vincente Minnellin yhdeksällä Oscarilla palkitusta Gigistä (1958) ja John Hustonin Punaisesta myllystä (1952).

Ensi-illat

Keskiviikko 24.4.

avengersendgamejul 

Perjantai 26.4.

teenspiritjul amundsenjul 

nosferatujuliste 

Lisää ensi-iltoja

Seuraavat kotimaiset:

aiti19juliste angrybirds2teaserjul veeranmaaginenelamajuliste olensuomalainenjuliste

Lisää kotimaisia ensi-iltoja