Hollywoodin elävät legendat, osa II: Doris Day
Lyhyesti Hollywoodin ja eurooppalaisen elokuvan elävistä legendoista. Osa II.
Doris Day ja Hollywoodin kuningas
Doris Day, 90
Syntynyt: 24.3.1924 Yhdysvalloissa
Syntymänimi: Doris Mary Ann Kappelhoff
Oscarit: 1 ehdokkuus
Elokuvia näyttelijänä: 41
Iloisien musikaalien taitavana näyttelijänä ja laulajana itsestään tähden tehnyt Doris Day debytoi valkokankaalla vuonna 1948 Michael Curtizin ja Busby Berkeleyn Valtameren romanssi -musikaalin toisessa naispääosassa. Seuraavan vuoden puolella Curtiz otti Doris Dayn naispääosaan Jazzityttö-musikaaliinsa, jonka miespääosan näytteli Valtameren romanssin tavoin Jack Carson. Vuonna 1949 Day näytteli myös David Butlerin musikaalissa Tähdenlento Hollywoodissa, mutta nimi ei ollut enteellinen; Dayn suosio jatkui vahvana seuraavien viidentoista vuoden ajan.
1950-luvun alussa Day jatkoi yhteistyötä Curtizin ja Butlerin kanssa. Curtizin ohjauksessa syntyi Kirk Douglasin kanssa tehty Musiikkia veressä (1950) ja Butlerin ohjauksessa Teetä kahdelle (1950), joka oli Dayn ja tanssija-näyttelijä Gene Nelsonin ensimmäinen yhteistyö monista. Musikaaliputki jatkui Roy Del Ruthin Kevätheilalla (1950), miespääosassa James Cagney, Butlerin ohjaamalla Broadwayn kehtolaululla (1951), Del Ruthin Perheen naimahuolilla (1951) ja Tähtisateella (1951), Curtizin Lumotulla laululla (1951), Butlerin elokuvilla Pariisin huhtikuu (1952), Tytär rakastuu (1953), Tarkk'ampujatyttö (1953), Jack Donohuen Onnen myyrällä (1954), Gordon Douglasin elokuvalla Nuori sydämeltään (1954), miespääosassa Frank Sinatra, ja Charles Vidorin Laululla ilman rakkautta (1956), jossa miespääosassa oli jälleen James Cagney.
Läpimurtonsa vakavana näyttelijänä Day teki Alfred Hitchcockin Mies, joka tiesi liikaa -jännityselokuvan (1956) naispääosassa. Hitchcockin 1930-luvulla Briteissä ohjaamaan elokuvaan perustuneen uudelleenfilmatisoinnin miespääosan näytteli James Stewart. Dayn laulama "tunnuskappale" Que Sera Sera palkittiin Oscarilla. Myös Andrew L. Stonen jännityselokuva Kuolema kintereillä (1956) tehtiin vähin lauluin, mutta George Abbottin ja Stanley Donenin Pyjamaleikillä (1957) Day palasi musikaalien ja komedioiden pariin. Hollywoodin kuninkaan, Clark Gablen, kanssa Day näytteli George Seatonin komediassa Opettajan lemmikki (1958). Donenin jälkeen Day sai myös Gene Kellyn ohjaajakseen Lemmen tunnelmissa -musiikkielokuvaan (1958).
Jack Lemmonin vastanäyttelijänä Richard Quinen Hummeritytössä (1959) Day sai olla laulamatta ja Michael Gordonin ohjaamassa klassikossa Kaikki alkoi puhelimesta (1959), vastanäyttelijänä Rock Hudson, hänellä oli vain muutama laulu. Gordonin elokuva toi Daylle tämän uran ainoan Oscar-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta. Charles Waltersin ohjaamassa Älkää syökö päivänkakkaroita -komediassa (1960) lauluja oli jo enemmän ja vastanäyttelijänä tällä kertaa David Niven.
David Millerin ohjaamassa Keskiyön seitissä (1960) ei Day laulanut, ei miespääosaa näytellyt Rex Harrisonkaan. Kaikki alkoi puhelimesta -elokuvan menestyksen innoittamana Delbert Mann ohjasi Dayta ja Hudsonia komediassa Rakkaani, tule takaisin (1961) ja Norman Jewison elokuvassa Älä lähetä kukkia (1964). Jewison ohjasi myös Dayn ja James Garnerin tähdittämän Kaikki alkoi saippuasta (1963). Garnerin kanssa Day näytteli myös Michael Gordonin komediassa Sänky kolmelle (1963), kun taas Mannin ohjauksessa valmistui myös Minkin kosketus (1962), lauluton elokuva Cary Grantin kanssa. Waltersin Maailman ihanin tyttö (1962) oli jälleen musikaali.
Rod Taylorin kanssa Day näytteli Ralph Levyn elokuvassa Älkää häiritkö! (1965) ja Frank Tashlinin Pitsipöksyagentissa (1966). John Waynen kanssa tekemistään lännenfilmeistä tunnetun Andrew V. McLaglenin ohjauksessa Day yritti länkkärikomediaa The Ballad of Josiella (1967) ja Tashlinin ohjauksessa rikoskomediaa elokuvalla Caprice – vaarallinen oikku (1967), vastanäyttelijänä Richard Harris. Dayn filmiura loppui vuonna 1968 Hy Averbackin elokuvaan Missä olit kun valot sammuivat? ja Howard Morrisin komediaan Kuka on se kaveri äidin sängyssä? Samasta vuodesta alkaen hän teki televisioon The Doris Day Show'ta viiden vuoden ajan.
Doris Dayn elokuvat saivat yhteensä neljä Oscaria ja lisäksi 25 ehdokkuutta.
Tarkk'ampujatytön pääosassa
Promokuvassa 1950-luvulla.
Vasemmalla ohjaaja Michael Curtiz
Kirk Douglasin kanssa elokuvassa Musiikkia veressä
Doris Day ja James Stewart Mies, joka tiesi liikaa -elokuvan kuvaustauolla