Hollywoodissa hititkin jäävät tappiolle
Vuosi 2012 oli Hollywoodin siihenastisen historian paras lipputuloissa mitattuna. Seuraavan vuoden Oscar-gaalassa juontaja Seth MacFarlane vitsaili siitä, kuinka studioiden on entistä vaikeampi todistaa, ettei mikään elokuva tuottanut voittoa. Todellisuus ei tunnu olevan kovin kaukana tästä.
Kun studio tekee sopimuksen näyttelijän kanssa siitä, että tämä ottaa normaalia pienemmän palkkion vastineena osuudesta elokuvan voitoista, ottaa näyttelijä varsin suuren riskin. Hollywood-studioiden palkkalistoilla on sellaisia kirjanpitäjiä, jotka tietävät, miten suurmenestys saadaan näyttämään katastrofaaliselta sijoitukselta. Vastaavaa peliä on pelattu myös Suomen elokuvamaailmassa.
Viimeisin julkisuudessa nähty esimerkki tällaisesta toiminnasta on Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvan tuotoista vuodelta 2010. Warner Bros. -yhtiö tuotti kesällä 2007 julkaistun elokuvan 150 miljoonalla dollarilla, jonka lisäksi filmin markkinointiin käytettiin yli 130 miljoonaa taalaa. Maailmanlaajuisesta teatterilevityksestä kertyi yli 940 miljoonan dollarin lipputulot, ja pelkästään Yhdysvaltain DVD-myynnin liikevaihto oli yli 220 miljoonaa dollaria.
Deadline-sivuston julkaiseman asiakirjan mukaan Harry Potter ja Feeniksin kilta -elokuvan tuotot vuoden 2009 syyskuun loppuun mennessä olivat yli 612 miljoonaa dollaria. Tämä oli siis studion osuus lipputuloista, DVD-julkaisun ja oheistuotteiden myynnistä. Kun summasta vähennettiin levitysyhtiön osuus, jäi tuotoiksi vajaat 400 miljoonaa. Levitys- ja esityskustannukset nousivat yli 190 miljoonan, jonka jälkeen oltiin kiinni enää hieman yli 200 miljoonan tuotoissa. Kun siitä vähennettiin rahoituskustannukset ja ulkopuolisten rahoittajien osuudet, päästiin jo yli 167 miljoonan dollarin tappioihin.
Näin ollen elokuva, jonka tuotantokustannukset olivat 150 miljoonaa dollaria ja tuotot yli 600 miljoonaa, jäi enemmän tappiolle kuin mitä itse filmin tekemiseen meni.
Vastaavanlaisia esimerkkejä on aikaisemmiltakin vuosilta. John W. Conesin kirjassa The Feature Film Distribution Deal: A Critical Analysis of the Single Most Important Film Industry Agreement (1997) listataan muutamia esimerkkejä elokuvista, jotka olivat valtavia yleisömenestyksiä, mutta studion kirjanpidon mukaan pikemminkin valtavia taakkoja yhtiön taloudelle.
Barry Levinsonin Sademies (1988) tuotettiin 25 miljoonalla dollarilla ja sen lipputulot nousivat yli 355 miljoonan, mutta silti elokuva oli seuraavan vuosikymmenen alussa vielä 27 miljoonan dollarin verran tappiolla. John Landisin ohjaama Eddie Murphy -komedia Prinssille morsian (1988) keräsi lähes 300 miljoonan dollarin lipputulot, mutta maaliskuussa 1990 filmi näytti 17 miljoonan tappiota. Tim Burtonin Batman (1989), Warner Bros. -studion suurin hitti siihen mennessä, tuotti tappiota 35,8 miljoonan dollarin edestä, vaikka sen tuotantokustannukset olivat 35 miljoonaa ja lipputulot yli 410 miljoonaa.